Kuten taisin tuossa syksyllä/alkutalvella mainitakkin, alkoi meidän 5v neiti oireilemaan voimakkaasti viime syksynä. olen satavarma, että laukaisevana tekijänä oli liian isot muutokset niin pieneen hetkeen. Likka siis siirtyi perhepäivähoidosta päiväkotiin, jossa se siirrettiin tutusta ryhmästä täysin uuteen ryhmään uusien hoitajien ja lasten keskelle. Samaan aikaan myö tehtiin ne talokaupat ja aloitettiin äärimmäinen ja koko perhettä koetteleva rakennusprojekti, jossa ei itkuilta säästytty yhtenäkään päivänä. Myös isosisko muutti miehensä kanssa omilleen, eli perhemuotokin jälleen muuttui. Se stressi ja suru, mitä tyttäreni näki koko syksyn aina vuodenvaihteeseen saakka, oli varmasti traumatisoivaa. Huomasimme oireilun toki myös kotona, mutta eritoten päiväkodissa mopo karkasi kokonaan käsistä. uhmakasta käyttäytymistä, huutamista, potkimista, lyömistä, nimittelyä ja karkailua. jopa sylkemistä. tavattiin sitten KELTO, joka ei nähnyt kuitenkaan suurempaa huolenaihetta, vaan ainoastaan uudelleen järjestelyn, jossa ulkoisia ärsykkeitä vähennettiin päiväkodissa ja aikuinen oli aina läsnä ongelmatilanteissa. kotona tilanne rauhottui välittömästi muutettuamme. kun ei enää tarvinut rakentaa hampaat irveessa ja sormet verta vuotaen, oli lastenkin parempi olla. luulin pitkään että hoidossakin meni jo paremmin, kunnes kuulin ettei mennytkään. että oli aika lähteä psykologisiin keskusteluihin:( nyt on merkkarin luona käyty jo kertaalleen, ja sielläkin kuulin että tilanne olisi päiväkodissakin ollut rauhoittumassa, vaikka ongelmatilanteita edelleen oli. nyt on huomenna uusintapalaveri, ja sain kotia luettavaksi PK:n tekemän arvion tyttärestäni. Sitä luettuani tuli itku. En tunnista tästä lastani juuri ollenkaan! Hän on päiväkodissa paitsi uhmakas ja tottelematon, niin myös äkkipikainen ja arvaamaton, huomionhakuinen ja väkivaltainen, jonka mielialat ja tunteet vaihtelevat äkillisesti ja jonka rankaiseminen ei muuta käyttäytymistä. Koko listaus kuulostaa likipitäen jonkun sosiopaatin luonnehdinnalta! en tiedä miten en näe kuin osaa näistä kotona, ja nekin vain normaalina kasvukipuna. Uhmakas luonne, kyllä! Herkkä luonne, kyllä! Hyväksyntää hakeva, kyllä. Mutta nuo muut... Tuntuu kuin olisin epäonnistunut äitinä. Meillä halitaan ja pusutellaan paljon päivittäin, ja kymmenittäin kertoja kerrotaan rakastavamme toisiamme. Meillä rankaistaan, mutta aina myös annetaan anteeksi. Palkitaan ja kehutaan kun on oltu nätisti ja onnistuttu jossain. Missä olen mennyt vikaan?
Missä minä olen?
Täällä Vanhempien-jutut voit kysyä ja vastata kysymyksiin ja jakaa kokemuksiasi muiden kanssa!
25 kaikkiaan 27 vastausta
Katsotaan mitä tapahtuu ja mihin mennään. Silti koen olevani helpottunut että eskari vie meidän tyystin toiseen paikkaan kuin mitä tää pk on ollut. Musta tuntuu että ihan jatkuvalla syötöllä tulee jotain skeidaa enkä tuu kuin parin kanssa toimeen:/ Ei vastata kyselyihin koska "ei oo tapana" tai annetaan vaatepussi sanoilla "nää on ylimääräsiä", ja sitten huomaan et siinä oli likan KAIKKI vaatteet. eli hirveästi on ollut vähän sellaista kummallista selkkausta muutenkin, mitä ei koskaan missään muualla ole ollut. nuorimmaisen kädet palellutettiin siellä varahoitojakson aikana siten että nahka kuori täysin ja vanhempi tosiaan on vähintään kahesti viikossa aivan riittämättömissä varusteissa pihalla koska kukaan ei vaan huomaa eikä niitä varavaatekasseja selvstikkään käytetä. Tavaraa on myös hukkunut ja huolella ja monesti oon joutunut puremaan kieltä etten mene ärähtämään niille jotain mitä myöhemmin katuisin. Toivottavasti pelkkä PK:n vaihto auttaa asiaan, en tiedä. se on edessä joka tapauksessa, joten toivon todella että tää oireilu jäisi nyt tähän ja mukaan lähtisi korkeintaan se ylivilkkaushäiriö tms..
Toki lapsen väitetty ja nähty" väkivaltaisuus" on aivan eri asia kuin keskittymishäiriö. Jollekin lapselle pienempi päiväkotiryhmä on hyväksi. En tosin tiedä, mitä kaikkia päiväkodin sisäisiä toimia aiotaan tytön kohdalla toteuttaa. Minusta on edelleenkin hyvä etteivät päiväkodissakaan jää vain heidän toimenpiteiden varaan.
Taas uusi näkökulma noiden esimerkkien myötä. Ja aivan erilainen kuin aiempi, jonka päikyn ihmiset loivat. Toi on paha, jos on jo valmiiksi "vaikea" ryhmä ja sinne pasautetaan herkkä lapsi selviämään. Koska selviytymistähän se alkaa olla. Tyttö taitaisi kaivata enemmän huomiota ja tukea tunteiden kanssa pärjäämiseen muttei saa tarvitsemaansa. Musta kanssa kuulostaa lievältä keskittymishäiriöltä jonka voi hyvinkin aiheuttaa se muu ryhmä. Hänhän ei ole tottunut olemaan isossa ryhmässä. Musta tuo hihkuminen vessassa kuulostaa hyvinkin normaalilta. Ottaen huomioon, ettei perhepäivähoidossa ole varmasti yhtä hyvin kaikuvia tiloja kuin päikyn vessa. Ne hoitajat unohtaa huomioida tytön historian. Mut toivottavasti saatte toimintaterapiasta joko apua tai "puhtaat paperit". Vähän toivon jälkimmäistä, se olisi näpäytys niille hoitajille.
En mäkään ehkä tollaista käytöstä sanoisi häiriö käyttäytymiseksi.. Toki jos yksi riekkuu häiritsee hän muita,mutta tosiaan joku ylivilkkaus tai keskittymishäiriö ois kuvaavampi sana.. Ja hyvä että on nyt lähete eteenpäin ehkä selviää lisää,mutta ei toi musta nyt niin pahalta kuulosta kuin alunperin sai käsityksen että lapsi on ihan kamala ja terrorisoi muita.. Ja esim. Toi "vessassa hihkuminen" jotenkin huvittaa.. Lapsethan luontaisesti kokeilee ääntään jos kaikuu tai jotain.. Toki se että millaista kiljumista se on ja tuleeko vessa käynnistä mitään mutta tällei kuulostaa vähän hassulta.. Kyllä itsekin Kiljunut jossain ali kulku tunnelissa varmaan vielä kouluiässäkin 😂 Mutta ehkä siihe sitten noiden muiden yhteydessä kiinnitetään huomiota.. Ja jos on haastava ryhmä niin hoitajilla on ehkä vähemmän aikaa huomioida lapsia yksilöinä.. Ja ton joukossa tyhmyys tiivistyy voin alle kirjoittaa.. Meidän esikoinen on sellainen super rauhallinen luonne,mutta samalla myös todella herkästi muiden juttuihin mukaan menevä niin sen käytös riippuu ihan seurasta,välillä on ihan kamala ja välillä rauhallinen.. Esim. Meidän pienin villitsee ton vanhemman niin kaikkeen tyhmään että huh huh.. 😄 Eli ryhmässä villikkoja niin voi olla vaikea keskittyä vaikkei muuten ois siinä ongelmia..
Hyvä että päiväkodissakin on tilanne otettu tosissaan ja ohjattu eteenpäin. Tytön kannalta myös hyvä että jo ennen eskaria asiaa hoidetaan eteenpäin.
Palaverissa on käyty, ja asioita sumplittu. toimintaterapiaan lähtee lähete ja katsotaan josko jonkinsortin keskittymishäiriö olisi taustalla. ilmeisesti suurin häiriökäyttäytyminen hänen kohdallaan on poikkoilu, juoksentelu jne ja kyky hallita tunteitaan, eli purskahtaa itkuun herkästi ja kokee turhautuminen jää ns. päälle. avoimin mielin lähdetään nyt sitten toimintaterapiaan, vaikka sitten kaikki ne esimerkit joita palaverissa kuulin, kuten hihkuminen vessassa akustiikan takia, ei miusta sitten taas kulje ihan käsikädessä paperirapsun kanssa:O Musta herkkä luonne ei ole häiriökäyttäytymistä ja kykenemättömyys keskittyä johonkin annettuun tehtävään ei ole uhkakuvaa. Musta on nyt entistä vaikeampi suhtautua tähän kun näen nyt kolme täysin erilaista kuvaa lapsestani. Se jääräluonteinen ja tulinen, mutta herkkä ja hyväntahtoinen tyttöni, pk papereiden väkivaltainen uhmakas, ja sitten esimerkkien soheltaja jolla näyttäisi olevan vain ongelmia olla reagoimatta ympärillä oleviin ärsykkeisiin. No, ehkä toimintaterapiassa tulee sitten jotain vastauksia. ilmeisesti osittain tuo häiriköinti on helpottunut kun leikkiparit on määrätty ennalta ja likka on sijoitettu istumaan paikkaan josta näkee kaikki muut ilman päänpyörittelyä jne. toivon todella, että ongelma olisi vain keskittymisessä:/ Sen tiedän että nykyinen ryhmä on ongelmaryhmä muutenkin. henkilökunnan sanoin haastavia lapsia on paljon samassa ryhmässä. ja välillä järkyttyneenä kuulen likan kertomuksia mitä kaverit on siellä tehneet. en tiedä voisko tää olla joku sellainen seurassa tyhmyys tiivistyy-juttu?
No jos tilannetta selvittäessä saa tollaisia vastauksia kuin noissa mun esimerkki tapauksessa,niin sitten suosittelen lämpimästi vaihtamaan hoitopaikkaa.. Toki joka kunnassa kuten meillä hoitopaikkaa ei niin vaan löydy uutta, joten ei sekään ihan yksinkertainen juttu ole,mutta jos hoitajien suhtautuminen on joko voi voi ei meillä ole resursseja valvoa tai tyyliin että vie lapses kauneus leikkaukseen niin sitä ei kiusata tai jotain vastaavaa niin en veisi lastani enää päiväksikään hoitoon sellaiseen paikkaan.. Mutta ehkä Blanco on viisaampi sen keskustelun jälkeen ja jos siinä ei aukea mitään,niin suosittelen tosiaan pyytään että hoitajat pitäis paremmin silmällä että mitkä tilanteet sitä häiriökäytöstä aiheuttaa elleivät jo osaa sanoa.. Se on jo hyvä merkki että päiväkodin puolesta on otettu yhteyttä ja sovittu ylimääräistä keskustelu aikaa eli heillä on luultavasti halua selvittää asiaa..
Muista palaverissa Blanco, mitä tahansa vastauksia ja järjenvastaisuuksia sinun ei tarvitse äitinä ottaa vastaan päiväkodin henkilökunnalta. Vrt. Vipen kertoma pk henkilökunnan suhtautumisesta.
Noin ja tulihan edellinen teksti takaisin myös.. Voi näitä sivuja.. Tiivistän vielä siis,ongelma voi olla että joku tai jotkut lapset provosoivat tyttöä kiusaamalla salassa ja vain tytön käytös nähdään,tai sitten tyttö voi olla isossa ryhmässä kiusaaja vaikka se olisi vaikea hyväksyä.. Ja vielä tietysti se että jos tyttö kuitenkin tottunut muualla ja pienessä ryhmässä siihen että saa huomiota ja päiväkodissa sitä ei saakaan nii. Paljon kun on enempi lapsia per aikuinen niin hakee sen huomionsa häiriökäytöksellä.. Minusta eniten olisi apua siitä että avoimin mielin juttelee siellä päiväkodin keskustelussa kaikki asiat läpi sulkemimatta mitään vaihtoehtoa pois.. Päiväkodin henkilökunnan kanssakin ehkä helpompi jos et mene sillä tyylillä että tytössä ei ole mitään vikaa vaan vika hoitopaikassa.. Enkä sano että pitäisi myöskään mennä sillä mielellä että kaikki syy on lapsessa.. Jos keskustelussa ei asiat selviä mihkään suuntaan niin ehdotan että kokeilette hoitopaikan vaihtoa tai jos mahdollista päästä kokeilemaan johonkin pienryhmään,että onko ongelma vain ryhmän koossa.. Vai persoonista joita ryhmässä on tai sitten ei vaan hoitajien kanssa natsaa.. Niinkuin sanottu vaihtoehtoja on monia ja parhaiten ehkä asioita selviää keskustelemalla päiväkodin henkilö kunnan kanssa..
Mitä ihmettä.. Kirjoitin pitkän tekstin ja se tuli tänne,mutta hävisi 😰 Ääh en jaksa uudestaan ehkä se tulee takas.. Mutta siis piti lisätä vielä se että toki ei kannata olla "ei meidän tyttö" "ei meidän poika" linjalla vaan avoimesti ottaa kaikki vaihtoehdot.. Se että tyttö käyttäytyy hyvin esim. Mummolassa ja kotona yms. Ei tarkoita että päiväkodissa vika on oltava muissa.. Päiväkodissa iso ryhmä ja isossa ryhmässä lapsen käytös voi olla erilaista kuin kotona ja pienissä lapsi ryhmissä.. Muualla kiltin oloinen lapsi voikin ottaa isossa ryhmässä sen kiusaajan roolin.. Eli selitys voi olla niinkin yksinkertainen että vaikka tyttö on sosiaalinen ja sopeutuva niin isossa lapsi ryhmässä käyttäytyy noin..
Minustakin hassua että menee hyvillä mielin päiväkotiin,jos ongelma olisi siinä ettei tyttö olekaan se kiusaaja vaan kiusattu.. Mutta mistä näistä tietää.. Tiedän yhden kiusaamis tapauksen joka tuli ilmi vasta kun kiusaaja viilsi kiusatulta käsivarteen oikein pitkän syvän haavan.. Eikä silloinkaan päiväkodin henkilöstö reagoinut tilannetta,vaan jäi heiltä huomaamatta.. Ja kiusaaja osasi pelotella lapset hiljaiseksi ja kiusata salassa,niin kukaan ei sanonut mitään eikä hoitajat huomanneet mitään.. Tämänkin tapauksen jälkeen kiusaaja uhkaili tyttöä niin ettei tyttö uskaltanut kertoa kotona asiasta,vaan valehteli haavan alkuperän,hoitajat eivät tienneet mistä oli tullut.. Tapahtuma selvisi vasta kun läsnä olleet järkyttyneet muut lapset olivat kotona kauhuissaan kertoneet vanhemmille mitä oli tapahtunut ja vanhemmat oli kertoneet sitten kiusatun vanhemmille.. Kun kaikkien muiden tarina oli yhtenäinen paitsi kiusatun ja kiusaajan niin alkoi juttu ratketa.. Valitettavasti hoitajien vastaus tähän oli vain ettei heillä ole resursseja valvoa.. Ja sitten tytöillähän tuo kiusaaminen on jo melko pienestä asti sitä henkistä sanallista kiusaamista,mitä pystyy tekemään vielä salaisemmin.. Ja usein aikuiset puuttuu kanteluun vain sanomalla "ei haukku haavaa tee" tai "älä välitä" mikä on musta tyhmää etenkin jatkuvassa haukkumis tilanteessa.. Pieni tyttö on kuitenkin aika haavoittuvainen ja moni muistaa vielä aikuisenakin miten on haukuttu ja pitävät itseään niiltä osin rumina tai läskeinä yms. Silti nämä samat aikuiset sivuuttaa pienen lapsen tunteet.. Vaikka varmasti jokaista meistä vähän kouraisee jos joku tulee sanomaan "väistä läskiperse" samanlailla se voi kolhaista lapsen itse tuntoa.. Vähän eksyy aiheesta nyt,mutta siis kiusaamista voi olla paljon sellaista jota ei huomata tai sellaista johon päiväkodissa ei nähdä että tarvis sen kummemmin puuttua.. Ja toki jos vastakkain on henkisen väkivallan harjoittaja ja fyysisen,niin tämä jälkimmäinenhän saa helposti kaiken syyn niskoilleen.. Tästä henkisen väkivallan harjoittamisestakin on "hyvä" esimerkki.. Yhden tytön erästä kasvojen piirrettä haukuttiin (lähinnä yksi lapsi haukkui) jatkuvasti ja kun äiti otti asian puheeksi päiväkodissa,niin hoitajat asettui kiusaajan puolelle toteamalla että ei se ole ihme että lapsi kiinnittää huomiota ja pilkkaa,että eikö vanhemmat ole ajatellut sellaista ratkaisua että siihen pystyy tekee korjaus leikkauksen,loppuisi samalla kiusaaminen..! Ensinnäkin kyse oli päiväkoti ikäisestä lapsesta ja kommentti tuli hiutajilta! Ja tyttö kuitenkaan ei ollut mikään friikin näköinen,totta puhuen kun kuulin asiasta en edes muistanut kyseistä juttua tytön kasvoista,eli ei se nyt kamalan kummallisen näköinen voinut olla,muistin tytön tavallisena nättinä tyttönä.. Eli päiväkodeillakin voi olla milloin mitäkin näkemyksiä kiusaamis tilanteista ja siitä miten ne ratkotaan.. Päiväkodissa kannattaa siis jutella kunnolla halki kaikki asiat ja pyytää jos he pystyisivät ottaa tytön erikoistarkkailuun ja kirjaamaan ylös että millaisista tilanteissa tätä ongelma käytöstä ja väkivaltaisuutta tapahtuu.. Että mikä sen oikein laukaisee.. Se on ehkä ainoa keino saada selville miksi tyttö alkanut käyttäytyä niin ja samalla huomaa että ihan huvinvuoksiko vain tyttö aloittaa riehumisen vai onko ryhmässä esim. Joku lapsi joka saa kaikessa hiljaisuudessa ärsytettyä tytön räjähtämis tilaan ja sitten tyttö saa kaikki syyt niskoilleen..
Päiväkodeissakin pitäisi olla (valtakunnallinen) kiusaamisen vastainen ohjelma. Ei vain taida olla.
Jos tuota käytöstä ei näy missään muualla kuin päiväkodissa, niin sinnehän se ongelma nyt sitten kulminoituu. Eli siinä ryhmässä on nyt jotain joka tuon tekee. Ristiriitaista sinänsä, että menee päiväkotiin mielellään jos siellä jotain pulmaa on. Voisko siellä olla joku lapsi, joka kiusaa mutta osaa tehdä sen niin huomaamattomasti, että hoitajat reagoivat vain siihen joka kiusaamiseen reagoi. Eli tiukasti keskustelua ryhmän hoitajien kanssa jotta löytyy syy käytökseen.
Olen nyt kysellyt vähän muiltakin, niin tuota p'äiväkodissa näkyvää käyttäytymistä ei näy missään muuallakaan. Ei sukulaisilla, naapureilla, ystävillä tms. Eli syystä tai toisesta nyt vain ja ainoastaan päiväkodissa. Perhepäivähoitaja joka nykyisin hoitaa nuorimmaistani on ollut tilanteesta järkyttynyt. Vuosia likkaa hoitaneena sanoi että kysessä on kumminkin vain tavallista jäärämmän luonteen omaava lapsi, jolle rajat piti tehdä selviksi ja niistä joutui välillä tahkoamaan. Mutta silloinkaan ei näkynyt mitään käytöshäiriöitä. En jaksa uskoa, että lapsi pelkä joutuvansa jätetyksi. Vaikka remontin aikana näimmekin lapsia huomattavasti vähemmän, niin aina toinen meistä oli läsnä, sillä vuoroin rakennettiin. Tämän lisäksi työmaa oli kuitenkin samalla pihalla, joten se poissaolevakin vanhempi oli aina näkösällä ja likka tuli monasti työmaalle jos ikävä tuli tai hätä lempilelun hukkumisesta tms. Meillä on aina näytetty tunteet suoraan ja niitä sen suuremmin kaunistelematta. Eli sen on oppineet myös lapset niin hyvässä kuin pahassa. Rakkautta näytetään päivittäin paljon, pusutellaan, halitaan ja toistellaan sanallisesti. Mutta samoin kun kiukuttaa, niin on kiukuttu ja sitten pyydetty anteeksi ja selvitetty mikä meni pieleen. Likka on aina ennen ollut uskomattoman sopeutuvainen. Ekanakin hoitokesänä kunta järjesti asiat persiilleen ja likalla oli 5 eri hoitopaikkaa yhden kesän aikana. Minnuu hirvitti, mutta likka sopeutui. On aina ollut sosiaalinen. Nyt yhtäkkiä päiväkodissa ongelmia. Mielellään sinne kyllä menee, ellei vaihtoehtona ole kotiin jääminen mun kanssani.
Ihan uskomaton kyllä tuo huiskuttimen tapaus. Huh huh. Blancolle haluan vielä kertoa ja muistuttaa meidän esikon alkutaipaleen koulussa. Oli liikaa muutoksia pienelle ihmiselle ja alkoi oireilu. Jos ei heti olisi puututtu ja olisi saanut jatkua, olisimme varmasti olleet samassa tilanteessa kuin te nyt. Meidän pojalla oli vieläpä ekan puoli vuotta tuuraava opettaja joka ei olisi halunnut edes ryhtyä selvittämään tilannetta mutta me pakotettiin ottamaan härkää sarvista. Meillähän esikko oli pääosan hoitohistoriastaan perhepäivähoidossa. Alkuun sairaslomien vuoksi oli vähän heittopussinakin kun tuuraava paikka löytyi milloin kenenkin pphn hoteista. Välillä päiväkodin ryhmistä. Onneksi oli helposti sopeutuva lapsi, joka oli kuin kotonaan missä tahansa. Perhepäivähoidossakin ryhmä muuttui aika tiheään tahtiin. Meidän poika oli ainoa pysyvä ryhmässä. Eskariin meni päiväkotiin jossa siis täysin uusi ryhmä vastassa. Sielläkin kaikki oli ihan ok vaikka hyppäsi 4 lapsen ryhmästä 22 vai 24 lapsen ryhmään. Ja yhtäkkiä kaikki oli saman ikäisiä kun aiemmin hän oli alkuun pienin, lopulta yksin vanhin ja muut 2 vuotta tai vieläkin nuorempia. Mutta kun kouluun mentiin, kaikki muut eskarikaverit lähti eri kouluun ja meidän esikko yksin tuonne omaan kouluunsa. Siellä koulussa oli oma eskariryhmä ja meidän poika tiputettiin tiiviiseen ryhmään yksin selviytymään. Oli siis uudet toisiinsa hitsaantuneet lapset, uusi paikka, uusi ope joka vähät välitti mistään. Kunhan toimitti tiedot kotiin, että on purtu, lyöty, hutkittu ja potkittu muita. Tämän lisäksi bussikuljetus 2km päästä kotoa jonne piti yksin kävellä. Syksyllä pimeässä. Jätkä pelkää pimeää ihan hulluna. Bussikuljetuksen raja on 2km. Kunnan kuljetuksista vastaava ihminen päätti siirtää vuosikausia, siis kymmeniä vuosia, käytössä olleen lähtöpysäkin 200 metriä lähemmäksi. Lisäksi muutti yksipuolisesti matkan pituuden laskemisen postilaatikolta eikä kotipihasta alkavaksi. Siihen asti matka oli laskettu kotiovelta. Tadaa, saatiin kävelymatka alle kahteen kilometriin eikä tarvinnutkaan järjestää taksikyytiä kotoa. Jokainen maalaisjärjellä varustettu ymmärtää, että tuossa on liikaa pienen ihmisen kestettäväksi. Kaupantekijäisiksi mun piti olla kotona se koulun aloitussyksy koska talossa vauva jonka kanssa olisin ollut vanhempainvapaalla. Vaan eipä saatu vauvaa taloon. Ja näin ollen perheen surun lisäksi kaikki tuo paska. Kyllä siinä äidinkin sydän itki verta lapsen puolesta. Mutta kaiken maailman koulupsykologien ja perheneuvolan kautta lopulta 2kk taistelun jälkeen saatiin lausunto taksikyydistä. Joululta kevätlukukauden loppuun. Mutta se auttoi riittävästi ja oireilu loppui. Teillä ei pystytty tarttumaan lapsen pahaan oloon ajoissa, sen ymmärrän. Enkä todellakaan syytä huonoksi äidiksi ja isäksi teitä. Minusta se on vaan lapsen kannalta surullista, että jokin vanhemmillekin helvetillinen remontti ja muutokset hoitojärjestelyissä tekee lapsen olon niin pahaksi, että asiat vinksahtaa nurinkurin. Päiväkodissa olisivat tilanteenne tietäen voineet ottaa lasta enemmän huomioon.
Kyllä oli oikeesti tapaus,me vanhempina kyllä ei haluta sulkea silmiä lasten ongelmilta ja siksi ilmoitin kouluunkin että heti yhteyttä jos on ongelmia niin voi puuttua.Ainut hulluus mitä poika tehny niin kerran oli roska-autoa koulun pihassa heitelly lumipalloilla kun joku kuulema yllytti😃Siitä oli kyllä tiukka keskustelu,mutta nämä on just tälläisia välillä tekee ensin ja miettii vasta sitten😳
Huiskuttimen pojan päiväkodissa on kyllä toimittu tosi väärin että vasta loppupalaverissa tuotu julki.. Toki itsekin VASU keskustelussa käyn enempi ja tarkemmin läpi millainen lapsi on hoidossa,mutta kyllä tollaisista asioista pitäisi sanoa heti hakiessa tai sitten järjestää ylimääräinen keskustelu aika! Mä ainakin vanhemmille sanon heti jos lapsi ollut normaalia itkuisempi tai herkempi hoidossa tai jos on ollut oikein kiusan henki päällä ja sanonpa senkin jos lapsi on ollut erityisen hyväntuulinen.. Käyn läpi aina syömiset söi hyvin,söi vähän normaalia huonommin,söi enemmän kuin koskaan aikasemmin ja miten on nukkunut jne. Ne voi olla joillekin mitättömiä mutta minä ne aina sanon ja eipä mene paljon aikaa siinä että käy nopeasti päivän läpi.. Koska jos ei mitään erikoista ole,niin sanon silti sen litanian niin siinä muistuu monesti että "ai niin jätti tosin välipalan syömättä" tms. Eikä vanhempien tarvi jäädä miettimään että kai päivä meni hyvin ku ei hoitaja sanonut mitään.. Toki päiväkodissa ei hoitaja voi muistaa tai tietää jokaista käännettä koska se yksi ja sama hoitaja ei ole mukana joka tilanteessa mutta kyllä tuollainen käytös pitäisi muistaa kertoa jo aikaisemmin,eikä töksäyttää ilman ennakko varoitusta jossain loppu palaverissa! No mut joo Blancon tyttöön palanen,en usko että johtuu vain ja ainoastaan hoitopaikan muutoksesta.. Tai siis uskon että on noiden muutoksien summa ennemminkin.. Vai onko tytöllä ollut vaikeutta sopeutua uusiin tilanteisiin esim. Silloin kun aloitti pphoidossa niin kestikö kauan sopeutua jne. En sano ettei lapsella voisi kestää pitkään,muta jos ei aikaisemmin ole ollut vastaavaa vaan ongelmat lähteneet liikkeelle remontista yms. Kotona tapahtuneista muutoksista niin sanoisin että hyvä sattuma jos ne ei vaikuta kuninkaan.. Lisäksi yleensä (TOKI LAPSET REAGOI ERI TAVALLA ERI JUTTUIHIN) jos kiikastaisi vain hoitoon sopeutumisesta,niin luulisi lapsen vastustelevan hoitoon lähtöä ja itkeskelevän perään.. Mutta mahdoton sanoa kun ei aloittajan tyttöä tunne.. Omista lapsista osaisin sanoa mikä käytös on reagointia mihinkäkin juttuun koska tiedän miten minkäkin tunteen näyttävät ja mitä sen hallitsemiseen kaipaavat.. Isomman harmi häviää sylissä jutellen ja hän myös ei näytä "huonoja" tunteita voimakkaasti vaan ne on vaikeampi huomata,kun taas pienempi oikein muuttuu punaiseksi ja riehuu ja karjuu aikansa ja voi sitä joka hänen tielleen silloin osuu,ja hänen pitää antaa olla,hän lähtee pois ja tulee parin sekunnin päästä iloisena lätkämailan kanssa takaisin.. Mutta tuntemattomasta lapsesta on vaikea arvioida tilanteen vakavuutta ja syitä.. Itse jos meillä esikoinen alkaisi lyödä ja purra ja riehua niin olisin hänestä tosi huolissani.. Nuoremman kohdalla taas en niinkään koska hän saattaa reagoida noin vaikka siihen että häneltä viedään lelu kädestä.. Eli jos Blancon tyttö on aikaisemmin ollut ns. Rauhallinen suuttuja eikä ole ennen Satuttanut muita niin kyllä huolestuisin väkivaltaisuudesta.. Mutta jos on pienestä asti ollut sellainen että heti hujauttaa toista lelulla tai puree tms. Niin ongelma ei välttämättä ole niin vakava.. Tai onhan väkivaltainen käytös aina huonoa ja vakavaa mutta jos ymmärrät.. Yritän sanoa että jos se on muutenkin ollut lapsen tapa toimia niin ei välttämättä voi ihan kamalan pahoin,mutta jos ei ole ennen ratkaissut riitoja noin,nii sitten lapsella on varmasti tosi paha olla sisimmässään..
Huiskuttimen kokemukseen omasta lapsestaan päiväkodissa, voin niin allekirjoittaa, vaikka en hänen lastaan tunnekaan. Siis lapsi (kirjoitan yleisesti) on aivan normaali. Aika usein päiväkodissa, oman kokemukseni mukaan (tässä kohdin kirjoitan lastentarhanopettajana) , päiväkodin jutut ja opetus-oppimistuokiot on liian lapsellisia, varsinkin vanhemmille lapsille. Välttämättä päiväkodissa ei riittävästi eriytetä toimintaa eri ikäisille lapsille, saatikka yksilöllisesti kullekin lapselle. Eli mionenlaisia näkökulmia on Blanconkin tytön tilanteeseen. Kaikki ei siinä ole riippuvaista heidän perheensä perhemuodon muutoksesta tai kodin remontista. Päiväkodiin oppimisympäristön ja toimintatapojen puutteista saattaa myös olla kysymys.
Meillä 1lapsista on ollut aina haastava ja päiväkoti oli yhtä painajaista,ei viihtynyt siellä ollenkaan..oma hoitaja oli ihana ja sai pojan pidettyä jotenkin kurissa/kasassa..tämä hoitaja jäi pois ihan yhtä-äkkiä ja siitä se alamäki alkoi..oli jo aiemmin jos hoitaja pois niin ollut hyvin hankala sijaisille..kaikista pahin oli että kukaan ei oikeestaan kertonut miten hoidossa menee ennen kun eskaria oli enää 1,5kk jäljellä ja kävin siinä loppupalaverissa.Hoitaja alkoi sit purkamaan pojan kevättä ja mä purskahdin itkuun..terrorisoi siellä kaikkia,ei uskonut mitään ja lukkiutui lyömään itseään pöytien/tuolien alle😳Poika on hirveän fiksu ja älykäs ja tylsistyikin päiväkodin virikkeisiin,inhosi kun piti levätä..inhosi muskarihetkiä yms.No en sitten enää saanu muuta sanottua kuin että yrittäkää kestää tämä reilu kuukausi niin pääsette pojasta eroon😃Otin kouluun ja tulevaan opettajaan yhteyttä ja kerroin ongelmista ja sanoin että meihin pitää olla heti yhteyksissä jos tulee vähänkään ongelmaa..että halutaan puuttua heti.No poika on nyt toisella luokalla ja koulu sujunut ilman ongelmia ainakin tähän asti..tämä on lohdutustarina että ei ne kaikkien muittenkaan lapset ole enkeleitä😊Yritettiin mekin kotona hyvällä ja pahalla pojalle puhua miten pk:ssa pitäs käyttäytyä,mutta ei vaikuttanut mitään😁Mä uskon että liikaa lapsia,poika tylsisty omasta mielestään liian lapsellisiin juttuihin ja se lepohetki oli viimeinen niitti kun ei kotonakaan ollu 1-veen jälkeen nukkunut päivällä😊
Ota palaverissa esiin tuo tytön hoitomuodon muutos perhepäivähoito --päiväkoti. Siinä ei ole ratkaisevana se hoitomuodon muutos, vaan aikuisten ja lasten sekä ympäristön muutos. Eli sosiaaliset suhteet ja ympäristön muutos hoidossa. Kaikille lapsille ei syksyn aika "riitä" psykologiseen ja sosiaalisen tilanteen ja tilan muutokseen. Uuden palaverin voi ottaa sitten vielä keväämmällä. Silloin näkee sen todellisen muutoksen lapsessa ja lapsen toiminnassa. Meillä esikoinen oli 4 1/2-vuotias, kun yhden lapsiryhmän päiväkotihoidosta siirtyi tuttuun päiväkotiin 3-ryhmäiseen yksikköön. Siinä sopeutumisessa meni suunnilleen yksi toimintakausi, kevääseen asti. Hänelle tuli eteen juurikin uppo-oudot aikuiset uudessa ryhmässä sekä uudet lapset. Päiväkodin puolelta lastamme ei valmisteltu mitenkään edessä olleeseen muutokseen.
Tämä kommentti on poistettu käyttäjän toimesta.
Tämä kommentti on poistettu käyttäjän toimesta.
Tämä kommentti on poistettu käyttäjän toimesta.
Tämä kommentti on poistettu käyttäjän toimesta.
Niinhän se usein menee että hoidossa ollaan nätisti ja kotona kiukutellaan,johon syy on juurikin se että sille turvalliselle aikuiselle on hyvä purkaa tunteensa.. Teillä ehkäpä tuo tilanne on kääntynyt toiste päin.. Remontin aikana luulen että tyttö näki paljon enemmän päiväkodin tätejä kuin vanhempiaan viikon aikana,joten ehkäpä tuo kääntyi toiste päin että mistä ne turvalliset aikuiset löytyy.. Kaikista karuinhan se noista vaihtoehdoista on,muttei siltä kannata silmiä ummistaa koska on mahdollinen.. Ja eihän kukaan lapselleen sellaista oloa tieten tahtoen halua aiheuttaa,mutta tuossa tilanteessa on suorastaan ihme jos lapsi tuntisi itsensä edelleen tärkeäksi ja että saisi tarpeeksi aikaa vanhemmilta.. Ja kuten Misukka mainitsi ainoa apu on aika ja se että osoitatte rakkautta,myös niissä tilanteissa kun lapsi käyttäytyy huonosti.. Toki säännöistä kiinni pitäen.. Mutta katso nyt myös mitä uutta avaa se keskustelu ja ole siellä avoimin mielin.. Aina sitä ei itse nää lapsestaan samaa kuin ammattimaiset.. Ei vaikka itse olisi ammattilainen.. Oma lapsi on kuitenkin se oma pieni kulta.. "ulkopuoliset" voi nähdä ongelmat paljon paremmin ja siksi ei kannata torpata vain sillä ettei itse tunnista tai usko asioita lapsestaan..