Kirjotin tänne joskus aikasemmin oisko ollu maaliskuun alussa tms... ? Mutta siis silloinkin mun avomiehestä jolla on mielenterveys sairauksia.. Meijän eka lapsi syntyi 18.helmikuuta.2012, oltiin oltu kotona joku n. 7päivää kun mies lähti sitten omin päätöksin ensiapuun ja sieltä lähetteellä sitten psykiatriselle osastolle.. siellä oli vissinkin n. pari vkoa, kotiutettii nopeesti. Sen jälkeen meni se muutama vko ihan hyvin, mut sit taas alko näkyyn voinnissa muutoksii huonompaan, mä pelkäsin koko ajan että taas sama tilanne. Ja niinhän se oli. No mies lähti sitten uudelleen osastolle, tälläkertaa oli siellä kirjoilla n. kuukauden.. Kotona oli siis lomilla ja katottiin miten sujuu yms. Lääkkeitä lisättiin ja vaihdettiin ja kaikkee mahdollista. Oli hoitojakson loppuun asti sitkeesti. Kotiutettiin juhannusviikolla. Miehelläni siis traumaperäinen ahdistuneisuushäiriö, pelkotiloja, masennusta.. Ja syy miksi lähti osastolle hoitoon olivat, agressiiviset ajatukset ja äänet itseä ja meitä kohtaan. Nyt on ollut kaikki ihan hyvin siittä kun viimeks kotiutettiin.. Lääkitys pelittää ihan hyvin.. Hieman on mökötyspäiviä ja rauhattomia olotiloja. Niitä hän sitten lievittää joko rauhoittavalla lääkkeellä taikka polttamalla kannabista, jota minä itse en pidä hyvänä asiana. Oon kieltänyt ja sanonut että siitä en tykkää että polttaa. Mutta ketään en voi määrätä.. omat on päätökset, jotka ovat usein harmilliset. :( Meidän lasta hoitaa ihan hyvin, osaa kaikki jutut ym. Mutta yleensä ei oma-aloitteisesti tuo mies mitään tee, esim. täytyy aina kysyy että vaihdatko vaipam, voitko syöttää yms.. (poika nyt kohta 6kk) se raivostuttaa ja käy mun hermoille, koska mä kuitenkin hoidan tätä kotia myös, pesen pyykit yms.. toki mieskin tekee kotitöitä.. mutta mä kuitenkin enemmän, niin sit pitäs kaikki mun muistaa ja jaksaa hoitaa... :/ Parisuhde meillä toimii arkiasioissa ihan hyvin, riitaa tulee välillä perus jutuista. Läheisyyttä ei paljo oo, mies ei haluu seksii eikä paljon muutakaan, sanoo että vika ei ole minussa päläpälä.. Toisia naisia ei oo, sen tiedän. Itse taas olen semmoinen ihminen että haluaisin viikoittain seksiä, eihän se tärkein ole, mutta kyllä vähä alkaa pänniin kun sitä on aina sillonkun mies haluaa ja innostuu joskus 1 krt 1-2kk, huoh -_- Alkaa suututtaa nää päivät kattella koko ajan sitä, ei käy koskaa melki missää, mököttää tääl himassa (työttömänä nyt siis) ja sitten jos jotai yrittää ni ei mtn koskaan innostu. Nyt alotin kokeilee uudestaa opiskeluu, 2 päivää mies hoitanu lasta, eilen n.5 tuntia ja tänään n.3 tuntia, soitti jo mulle kouluun sillävälin että hermot menee ku lapsi vaan huutaa. voisko olla et äitiä ikävä? normaalisti ei itke melki koskaan.. Entie uskallanko enää jättää kahestaa jos kerta hermomenee ja tekee mieli lapselle huutaa :o Muutenkin oon jo ihan kahen vaiheilla tän suhteen kanssa... tuntuu että mies vaan niin kiintynyt muhun ettei osaa olla ilman, minä kyl haluan ja rakastan yms... Tosin jos nyt ero tulis niin en vois opiskeluita vielä jatkaa... mutta eipä se näytä nytkään toimivan kun heti soitellaan ja kiukutellaan mulle. :/ Mitä täs nyt pitäis tehdä?? pariterapiaa vai pientä taukoo, (tosin sit ihan varm, jäis muksu mulle kokoaja hoidettavaksi) vai mitä ihmettä?? toivottavasti tästä sekavasta tekstistä jotai irtoo :DD Aika eksyksissä oon ajatusten ja tunteiden ja kaiken kanssa. koko ajan pelkään sitä et tulee sama tilanne kun oli.. :/ Olis pidettävä itsestäkin huolta ja omasta mielialasta..... mut koko aja joku kolkuttaa takaraivos ja painaa mieltä... yms.
Sekavaa, ei jaksa, mutta rakastan, apua!?! hermot menee!
4 vastausta