Jotkut ehkä muistaakin, että alkuvuodesta koin keskenmenon rv12. Ja siis yli vuoden yrittämisen jälkeen edes nappas. Nyt vaan ahdistaa kaikki, mielialat heittelee jatkuvasti ja itken ihan vähäisestäkin asiasta. Miehelle yritän puhua, mutta hän ei kuulemma voi auttaa ku ei pysty samaistumaan mitä mä koen. Oon pyytäny, että mies antais läheisyyttä, mutta tuntuu vaan vetäytyvän kauemmas koko ajan. Heittelee juttuja, esimerkiks et vaunut pitäis hävittää ku vie liikaa tilaa. Tuntuu, et se olis niin ku antais periks ettei enää meille tuu vauvaa. Kuitenkin ollaan siis puhuttu, että yks sais vielä tulla. Mun pää vaan hajoo, yhdelle kaverille oon voinu tästä avoimesti puhua, mutta en voi olla koko ajan omaa pahaa oloani hälle purkamas. Miehen mielestä mun pitäis mennä ammatilaiselle puhumaan, että pääsen tästä yli...