Laitoin tämän arkoihin aiheisiin, koska vuosien vanhasta saunatonttu-vitsistä on alkanut kehkeytyä jotain astetta todellisempaa meille. Mies otti puheeksi jo ehkä 6-7v sitten, että kuuli silloin tällöin meillä kotona kuului hyräilyä tai puheensorinaa, useimmiten hänen ollessa yksin. toisinaan toki silloinkin kun muutkin oli kotona, mutta sellaista, jonka lähteenä emme me olleet. En noteerannut asiaa, kunnes siitä alkoi osa lapsistakin mainitsemaan. Pidin eniten kummallisena, etten itse niitä kuullut, vaikka olen sillä saralla mielestäni hyvinkin vastaanottavainen. No, vuoden vaihteessa muutimme tilan päärakennukseen. Vuokralaisimme emme maininneet mitään äänistä, mutta hyvinkin pian he ottivat itse asian puheeksi, että tuvassa on "saunatonttu" joka kujeilee. Saattoi joskus tiputtaa jonkun kirjan tai kipon, mutta ei mitään isompaa. Rouva hälle oli jutellut rauhoitellen että kyllä he kaikki tänne mahtuu asumaan, että ollaan hyvässä yhteishengessä. Yleisesti ottaen sitten kun yhdessä juteltiin, niin tultiin tulokseen että kaikki ilmitulleet on olleet kuitenkin hyväntahtoista, ja ettei "saunatontulla" mitään pahaa mielessä ole. Kevään aikana mies kertoi, ettei äänet loppuneet meidän muuttoon, vaan kyllä niitä tässäkin tuvassa on. Puheensorinaa ja hyräilyä. Asia oli edelleen meidän puheissa vitsailumuodossa, KUNNES tässä ihan lähiaikaan tuli muutama "ilmiö" uutena. Ensin naapurituvasta kerrottiin, että heidän vessassaan itki lapsi. Siis mitään ei näkynyt, mutta ääni kuului. Nyt sitten viime viikolla tässä yksi ilta, söin mieheni kanssa pöydän ääressä iltapalaa, kun pieni lapsi lausui sanan "äiti", tässä ihan pöydän ääressä. Olin varma että ääni kaikui vain kummasti, joten mies meni nuorimman luo toteamaan että hää veteli sikeitä peiton alla röörit kuorsaten, ja mie kävin kysymässä vielä hereillä olleelta esikoiselta että oliko hän jotain sanonut. No ei ollut. Loppu iltapala myös lusikoitiin kauhusta kankeina miehen kanssa toisiamme tuijotellen ja hiljaisuuden vallitessa. Tilan historia on lyhyt, 40-luvulta, ja talokaupat olen tehnyt alkuperäisten omistajien kanssa. Rakentaja itsekkin oli vielä elossa ensimmäisten talokauppojen aikaan, ja kumpikin talo on saanut heidän siunauksensa remontin jälkeen. Tietojemme mukaan tänne ei ole kukaan kuollut eikä muutakaan traagista ole sattunut. Lapsenlapsetkin kun aikuisia jo ja varsin terveitä. Mitähän tässä tekisi? Tavallaan haluaisin todela paljon tietää että kenen henki täällä vaeltaa tiluksilla kahdessa eri talossa, mutta tavallaan se kauhistuttaa, sillä vitsaillusta asiasta on pikkuhiljaa alkanut tulla todellinen asia meille.
Missä minä olen?
Täällä Vanhempien-jutut voit kysyä ja vastata kysymyksiin ja jakaa kokemuksiasi muiden kanssa!
ruusukristalli.blogspot.fi, ainakin häneltä kannattaa kysyä neuvoa.😉
hauska huomata ettei kukaan vielä toistaiseksi tuominnut hulluksi;) Olen aina kyllä uskonut henkiin, ja sihen että toisinaan ihmisistä tai eläimistä vaan jää niin iso energia, että se ikään kuin "palaa kiinni" johonkin tiettyyn tilaan tai taloon ja jää toistamaan valokuvan lailla tapahtumaa. Monesti olen myös halunnut vierailla kummitustaloissa ja nähdä tai kokea jotain sellaista. MUTTA. en ehkä omassa kodissani:/ vaikka vieläkin olen varma, ettei henki ole pahantahtoinen, niin silti viime aikainen muutos konkreettisiin ja selkeisiin ääniin ja sanoihin mietityttää. Täällä kun asuu jumalan selän takana pimeässä metän ja peltojen keskellä, niin koskaan ikin'ä ei ole yksinkään ollessa pelottanut metsän paukkeet ja talon narinat. Nyt niitä huomaa kuuntelevan ihan eri korvalla, joka pistää mielikuvituksen laukkaamaan ihan turhista asioista. meinaan kyllä heti tilaisuuden tullen yrittää jutella hengen kanssa, yksin ollessani, ettei lapset mua hulluna pidä;) mutta vakavissani kyllä mietin että mistä' saisi luotettavan meedion (kuulostaa hullulta yhdistää sanat "luotettava" ja "meedio" XD) avaamaan vähän hengen sanomaa.
Oli pakko kirjautua kommentoimaan. Vuosia sitten pidin moista ihan hölynpölynä. Mutta muutettuamme kerrostalo asuntoon, siellä ahdisti koko ajan. Lapsi seuraili jotain olematonta seinällä usein ja itki, myös yksi olohuoneen nurkkaus aiheutti uusimmalle tulokkaalle tuijotuksen ja kovan itkun. Olin kerran YKSIN kotona, pesin kylppärissä kasvoja niin joku tarrasi jalastani ja sanoi äiti... No...me ei asuta kyseisessä asunnossa enää
No sehän siinä on, että mikä itsestä on ok. Jos hyvätahtoinenkin henki alkaa ahdistaa, niin silloin on parempi pyytää poistumaan. Meillä tosiaan mua alkoi ahdistaa se läsnäolo siinä määrin, että oli parempi kun henki poistui. Vaikkei ehkä täysin lopullisesti, niin ei mulla ainakaan ikävä ole tullut vielä tähän mennessä.
En pidä mahdottomuutena etteikö teillä joku henki olisikin. Meillä nimittäin mökillä asuu erittäin hyvä tahtonen henki mies. Talon aikaisempi omistaja. Tämä mies käy välillä katsomassa että paikat on kunnossa. Seisoo ja katselee. Erään kerran yöllä esti minua tippumasta sängystä. Mies nukkui tällöin seinän vieressä ja itse vapaalla reunalla naama mieheen päin kun heräsin siihen että minua pidetään selästä kiinni. Kerran olen tämän hengen nähnyt istuvan pöydän ääressä omalla paikallaan niin että hän näki suoraan piha tielle. Miehelleni näistä tapahtumista kertoessani hän kertoi että se kohta missä olin miehen nähnyt oli hänen eläessään paikka jossa aina istui. Pahaa tämä henki ei ole koskaan halunnut. Ja ilmestyy aina kun on omassa elämässä joku iso asia tai saadaan mökin remonttia eteenpäin. Mieheni ei ole henkeä nähnyt mutta tietää pihatien varteen kuolleen mökin aikaisemman omistajan. Mun puolesta saa olla ja käydä niin kauan kun nätisti on.
Hyi kamala,tälläisiä ei sopisi lukea ennen nukkumaanmenoa 😅 etenkin kun mieskään ei ole kotona.. Itse en toisiaan tiedä uskaltaisinko lähteä asiaa selvittää,vaan kokeilisin ehkä ensin tota Misukan neuvoa.. Mutta en mä kyllä haluais asua hengen kanssa joka on noin vahvasti läsnä joten ehkä sitten tosiaan hakisin ammattiapua.. Enkä siis tarkoita kallonkutistajaa vaan jotain meediota.. Ja eihän sitä tiedä vaikka tilan alkuperäisellä omistajalla olisi joku luuranko kaapissa,jota ei ole kenellekään kerrottu..
Onhan tuo hurjaa, että teillä kummittelee noin konkreettisesti. Kukapa tietää, mitä sillä tontilla on tapahtunut joskus aikoja sitten. Voittehan te yrittää jonkun meedion tai muun avulla tuota selvittää. Mutta hengille voi itsekin puhua. Ja jos pyydätte henkiä poistumaan, niin niiden pitäisi totella. Minusta täällä meillä kulkee satunnaisesti mies, luulen, että se on anopin edesmennyt mies. Ennen miehen isää ollut. Esikkokin on joskus sen nähnyt. Nyt en ole läsnäoloaan tuntenut ainakaan pariin vuoteen kun rupesi se läsnäolo ahdistamaan ja pyysin häntä poistumaan. Toivottavasti teillä selviää nuo äänet ja verhojen omat liikkeet.
Niin! ja unohtui mainita meidän vintin ikkunaverhot, jotka vaihtavat asentoaan harva se päivä, vaikkei vintillä kukaan kävisikään:O Eikä siellä kyllä niin paljoa tuule että se verhoja naruilta liikuttaisi.