Niin, otsikko kertookin oleellisen. Meille ehdotettiin eilen neuvolassa että tälläinen mahdollisuus on olemassa jos meitä kiinnostaa. Tarkoittaako se että me oltaisiin tarkemmassa syynissä vai mitä? Mulla kun on ollut masennusta ja ahdistusta ennen raskautta, nyt tosin ollaan jo paremmalla puolella ja terapiassa käyn. Suurin pelkohan mulla on se että meiltä otetaan lapsi huostaan näiden mun mielenterveysongelmien takia. Plus että meillä on anoppi sekoittamassa pakkaa, hän on sitä mieltä että mä olen näiden sairauksien vuoksi kelvoton äidiksi. Voin kuvitella että kun hän saa lapsen synnyttyä tietää tästä tulokkaasta (emme ole kertoneet raskaudesta emmekä kerro, jotta saamme odotusrauhan) alkaa sellainen hullunmylly että alta pois. Hän yritti vuosi sitten estää minun ja mieheni häät ja uhkaili rikosilmoituksilla kun olin mm. mennyt sanomaan häntä mustasukkaiseksi julkisesti. Anoppi on terveydenhoitoalan ammattilainen ja tietää kyllä mistä narusta vetää jos päättää viedä poikansa perheeltä lapsen pois. Pelkään että jos lapsi on todella vaativa tai itkuinen että miten jaksan, mutta uskon että pärjäämme aina jotenkin. Rakkautta ja huolenpitoa lapsi kyllä tulee saamaan ja emme me olisi ryhtyneet lasta yrittämään jos minä en olisi siinä kunnossa että jaksan pientä hoitaa. Pelottaa vaan että mitä sairaat ihmiset voivatkaan saada aikaan.
Missä minä olen?
Täällä Vanhempien-jutut voit kysyä ja vastata kysymyksiin ja jakaa kokemuksiasi muiden kanssa!
odottaja: Kiitos sympatiastasi! En jotenkin jaksa uskoa että anopin asenne muuttuisi. Hän on alusta asti jo ennen tapaamistamme nurissut miehelleni "mistä sie rakas löydät aina noita onnettomia?" viitaten minun ja mieheni exän mielenterveysongelmiin. Tuolloin hän ei edes ollut tavannut minua, nähnyt vain Facebookista kuvia ja kuullut sen mitä mieheni hänelle kertoi. Kyseessä on appivanhempieni kolmas lapsenlapsi. He saivat tässä viime viikolla toisen lapsenlapsen ja olen hiljaa mielessäni toivonut että tämä toinen lapsenlapsi saisi anopin ajatukset pois meidän perheestä kun olisi joku kiintopiste mihin keskittyä. Tällöin ehkä energiaa ei riittäisi meidän piinaamiseen vaan saisi rauhassa hössöttää tätä lasta. Josko anopilla tuntuu itselläänkin olevan mielenterveysongelmia ja silti hänellä on ollut alusta asti valtavasti energiaa puuttua minun ja mieheni parisuhteeseen ja sen tuhoamisyrityksiin. Ja olen myös miettinyt, pystyykö anoppi rakastamaan tätä meidän lasta, koska vauvalla on puoliksi minun ja omaa puolet geeneistään minulta?
tarkoitus ei ollut yleistää vaan kertoo se että vaikka se asiakkuus nyt sattuis olemaan ni ei automaattisesti tarkoita huostaanottoa.
Hei. perhetyöntekijän saaminen edellyttää kuulumisen lastensuojelun piiriin,se on vaan niin hölmöä että tuo asiakkuus lastensuojelussa tarvitaan koska juuri niin moni uupunut vanhempi pelkää että lapset otetaan huostaan vaikka näin ei todellisuudessa ole,vaan toiminta on puhtaasti ennalta ehkäisevää lastensuojelu työtä.meillä kävi silloin perhetyöntekijä ensin tutustumassa lastenvalvojan kanssa kotiin ja sen asukkaisiin :) siinä me sitten jutusteltiin ja tutustuttiin tovi.Ja jos olisin kokenut että tarvetta ei ole niin siinä keskustelussa olis sen asian voinut kertoa.Ja se miten perhetyötekijät työnsä tekevät riippuu aivan siitä perheen tarpeesta.joten niin kuin jo joku edellinen sanoi,se että otat apua vastaan silloin kun tuntuu siltä osoittaa juuri sitä vastuullisuutta.Jaksamisia ja voimia.
Ja lisään vielä että anoppi asuu 200km:n päässä meistä, me emme käy hänen luonaan kylässä ja hän ei ole meille tervetullut. Täten myös raskauden salassapito onnistuu helposti.