Ajattelin nyt pyytää arvon mammat teiltä hiukan apua. Mä kun en jaksaisi tämän kaiken paskan keskellä selata sataa värssykirjaa läpi, vaan toivoisin helpommalla pääseväni edes tämän asian kanssa. Pyytäisin siis teiltä jotain aivan mahdottoman kauniita muistovärssyksi soveltuvia tekstinpätkiä, muistaen kuitenkin ettei mun äiti ollut vanha, vain 51 vuotias täysin terve nuori nainen. Kiitos.
Missä minä olen?
Täällä Vanhempien-jutut voit kysyä ja vastata kysymyksiin ja jakaa kokemuksiasi muiden kanssa!
RJ! kiva jos edes jotenkin voi olla hyödyksi... Tässä olis muutamista eri lauluista kohtia, joista ehkä vois saada jotain.. [i]nyt kaikki on niin tyhjää[/i] [i]sanatonta ikävää[/i] [i]en vielä oikein edes ymmärrä[/i] [i]tätä kylmää pimeää[/i] [i] [/i] [i]Tämä ikävä on sellainen, että tällaista kokenut ole en Se on syvä ja jotenkin lopullinen Se painaa ja sattuu ja kuristaa, mutta kenties joskus on helpompaa[/i] [i] [/i] [i]Mä puhun sulle aina silloin kun muut ei nää, kun ikävä kasvaa niin suureks että sen alle jää ja kerron mitä meille kuuluu, kuinka isä harmaantuu ja miten elämä on mennyt ja mitkä haaveet toteutui ja mitkä haaveet sun myötä hautautui [/i]
Tämmöinenkin löytyi: Äidin muistolle Kuumat kyyneleet valuvat silmistäin. Matkasi päättyi aivan liian varhain. Mukaasi veit suuren palan sydämestäin. Poissa on rakas, tuo äideistä parhain. On sydämessäin suru ja silmissä kyyneleet. Lähdit täältä maailmasta varhain pois. Päättyneet on rakkaan ihmisen askeleet. Ei kukaan paikkaasi täällä korvata vois
Rj: tiedät varmaan tämän laulun. Voisiko siitä napata jonkun säkeistön? Sori ettei musta ole apua, haluaisin auttaa!! "Lapsuus se on, korvaamaton. Paljon mä sain, siks kiitän sua vain. Äidille vaan laulaa nyt saan, äideistä parhaimman sain. Lohdun hän loi, suojan hän soi. Hellyyttä koin, nyt kiittää sua voin. Rakkaudestaan voimaa mä saan, äideistä parhaimman sain. Hän ymmärtää ja lohduttaa, laulun tään hän nyt saa. Kallein hän on, niin korvaamaton, parhain hän on äiti mun. Luotas jos tie kerran mun vie, suureks kun vartun unhoon jää et. Muistot nää mieleen jää, rakkautes tää. Äideistä parhain sä oot."
No en ossoo. Mulle on ihan tarpeeks iso haaste väsätä jonkunlainen puhe muistotilaisuuteen, tästä haluan selvitä vähemmällä..
Rj, kirjoita itse runo! Osaat varmasti. Kerro siinä justiin tuo sama minkä kerroit äsken meille. Että suhteenne oli erityinen ja ikävä on kova ja raskastat häntä aina... tai mikä nyt olisi luontevaa puhetta sinun suustasi. Tarviiko sen nyt ihan runomitassa olla... se on kai makuasia.
Oliskos vielä lisää vaihtoehtoja? Jotain sellaista mistä kuulee että meidän välillä oli käsittämätön suhde, mut kuitenkin myös sellainen mikä käy myös meidän lapselta mummalleen koska meiltä tulee vain yks laite, ei multa ja ukolta + tenavalta erikseen.. Ja kiitos marjaana omastasi, se päätyi lehti-ilmoitukseen.
Mä olen niin pahoillani rj!! Iso hali ja rutistus (ja sydän)!! Tää on niin väärin! Olisi sulla ollut siinä keskenmenossa nyt tarpeeksi jo. Runot ja laulut on mua lohduttaneet tosi paljon mun elämäni synkimpänä aikana. Ekana tulee mieleen Maija Vilkkumaan Viimeinen laulu, Kaija Koon Jos sua ei ois ollut ja Kylmä ilman sua. Lisäksi Jari Sillanpään Siellä missä nyt oot ja Yölinnun Mä putoan. Ja sit pahimpina hetkinä toi Raulin Tähdet tähdet... Ok eiköhän siinä jo muutamia alkuun. Ja just niinku riu sanoi et niistä voisi löytyä jokin muutama säe muistovärssyksikin. Ja tässä yksi lempirunoistani: Jos näkisin sinut vielä ja sinulle puhua saisin, jos kuulisin äänesi soinnin ja kättäsi koskettaisin, Jos näkisin sinut vielä ja luoksesi hiljaa jäisin, en kysyisi sinulta mitään ja vihdoinkin ymmärtäisin. Anna-Mari Kaskinen Rj, anna surulle aikaa. Muuta neuvoa ei ole. Kukin suree tavallaan. Alku on mustaa, missään ei ole valoa, mutta sekin on vaan kuljettava läpi. Me ollaan täälä aina kun virtuaalista olkapäätä tarvit. Voimia! Kuulostaa niin valjulta jotenkin, mutta voimia sinulle!! [b][/b]
Joo oon miettinyt kyllä sitäkin. Onhan tässä nyt toki aikaa näitä miettiä aina tuonne helmikuun alkuun saakka.. Mutta kiitos teille näistä, lisääkin otan vastaan. Vaikka tuossa olikin jo yksi aika täydellinen.
oothan tullut ajatelleeksi että sen ei ole pakko olla värssy, vaan se voi olla pätkä myös jostakin laulusta joka sopii siun ädille tai josta siun äiti erityisesti piti. Meillä oli meijän iskälle jokunen vuosi sitten pätkä käyn ahon laitaa-laulusta ja meistä se oli ihan justiin passeli iskälle :)
Talviaamu kun päivään avautui, otti enkeli äidin mukaan. Silmät rakkaat iäksi sulkeutui, sitä hetkeä nähnyt ei kukaan. Nyt hellimme kuvaasi muistoissamme se säilyy pohjassa sydämen, vaikka ikävä painaa rinnassamme säilyy muistosi helminä kimmeltäen.
Jossain kirkkauden maassa kuljen. Taakka harteita ei paina, se on poissa. Kukkaportin avaan, suljen. Hengittelen ilmaa kevyttä kuin tuuli. Joka puu on ystäväni hymyhuuli. Itkenkö? Enhän toki - ihanassa maassa. (Jossain, Einari Vuorela)