Onko kenelläkään kokemusta osittaisesta rypäleraskaudesta tai rypäleraskaudesta? Tietoa on jonkin verran saatavilla, mutta haluaisin kuulla, millaista tukea teille on annettu ja tarjottu. Kyseessä ei ole kuitenkaan pelkkä keskenmeno, vaan sitä seuraa myös raskauden yrittämisen karenssi varmaan lähes vuoden, jota saattaa pitkittää entisestään sytostaattihoidot syövän ehkäisemisen/hoidon vuoksi. Rypäleraskaus on siis aina samalla myös raskaana olleen ihmisen sairastuminen. Itselleni on vain tähän mennessä tarjottu neuvolan aikaa keskusteluun tai että voin itse ottaa yhteyttä terveysasemalle. Voimat eivät riitä tappeluun, mutta nyt tarvitsisin ammattilaisen apua. En haluan vähätellä neuvolan työntekijöitä, mutta en usko, että jokaisella heillä on psykologin osaamista ja tietoa esimerkiksi rypäleraskaudesta. Pelkkä keskustelu ei tässä tilanteessa riitä. Eikö tällaisessa tilanteessa katsota automaattisesti ihmisen tarvitsevan mielenterveyspalveluja, joihin hänet ohjattaisiin suoraan, koska voimia ei ole mihinkään?