Olen huomannut tässä viime aikoina, kuinka "huonoon suuntaan" on lasten kurinpito ja kunnioitus vanhempiaan kohtaan mennyt. Annanpa hyvän esimerkin tässä ja muutkin voivat kertoa mielipiteitään asiasta! Olin kaupassa katselemassa kummipojalleni syntymäpäivälahjaksi uutta lelua, no siinä katsellessani rekka-autoja ja kauko-ohjattavia autoja viereeni tulee poika, ehkä iältään noin 3-5-vuotias. No ei aikaakaan kun pojan äiti tulee paikalle myös ja tämän huomatessaan poika kysyy äidiltään, että voisiko ostaa rekka-auton hänelle. Äiti sanoo, että ei tällä ostosreissulla osteta leluja, että katsotaan seuraavan kerran. Tämähän ei pojalle käynyt. Ensin hän yritti työntää rekka-autoa väkisin kärriin ja kun äiti laittoi sen takaisin hyllyyn ja kielsi poikaa, että ei nyt, niin poika rupeaa hakkaamaan äitiään ympäri kehoa ja huutaa "Sinä p*rkleen h*ora ostat sen mulle!" Tässä vaiheessa äidin naama muuttui punaiseksi ja poika vaan jatkaa h*orittelua ja äitinsä haukkumista! Äiti hyssytteli poikaa ja sano et otetaan se kerta sinä haluat ja otettuaan rekkansa poika näytti tyytyväiseltä ja äiti häpeissään työnti kärryä nopeaan tahtiin pois leluhyllyjen luota. Minun mielestäni AIVAN KAUHEAA kielenkäyttöä pojalta äitiään kohtaan! En ikimaailmassa antaisi oman lapseni puhua minulle noin tai ylipäätään käyttää tuollaista kieltä. Toisekseen jos sanotaan et lelua ei osteta sillä reissulla, niin minun mielestä siitä myös täytyy pitää kiinni. Koska jos kerran antaa periksi niin äkkiä lapsi siitä oppii, että aina saa tahtonsa läpi. Hieman kyllä huolestuttavaa nykyisin tämä lasten käyttäytyminen vanhempiaan kohtaan :/ Mitä muut mieltä asiasta?
Missä minä olen?
Täällä Vanhempien-jutut voit kysyä ja vastata kysymyksiin ja jakaa kokemuksiasi muiden kanssa!
odottaja: Sulla on erikoinen ajattelutapa. Nimenomaan jos lapsi äitiään häpäisee, on oltava tiukkana. Mulla ainakin nousisi savu korvista eikä mikään häpeä saisi mua palkitsemaan lasta ostamalla lelu moisessa tilanteessa. Tuo tilanne on vain osoitus että äiti on jo alistunut lapsensa määrättäväksi kauan aikaa sitten. Ja tuollaiseen tilanteeseen ei pitäisi edes joutua jos kasvatus on kohdillaan. Mä uskon myös, että tuohon tilanteeseen on johtanut käytös kotona ja isipappa näyttää mallia lapselleen miten äitiä ja naisi kohdellaan. :(
Musta tuntuu, että tuo sana on ennemmin kotoa kuin päiväkodista kuultu, koska vaikka sieltä kuulisi ko sanan, on melko hyvin poika sitä osannut kaupassa käyttää. Vaikka varmastikkaan ei tiedä, mitä ko sana tarkoittaa.
ai niinkun odottaja meinaat, et kasvattakoon muut aikuiset toisten lapsia, kyllä se vaan niin on et kasvatus pitää lähtee kotoo!
Meillä lapsi ei lapsuusiällä oppisi sanaa huora. Siitä pitäisin huolen. Se ei kuulu edes ala-aste ikäisen lapsen sanavalikoimaan. Meillä siis tälläista tilannetta ei toivottavasti tulisi. Jos lapsi sen jostain kuulisi, ei ainakaan kotoa. Jos lapsi sen siis oppisi esim.päiväkodissa ja kotona sen sanoisi, tehtäisi selväksi, että sana on ruma, eikä sitä sanota, etenkin jos ei tiedä mitä se tarkoittaa.
Tuossa tilanteessa en olisi lähtenyt selittämään mitä se sana tarkoittaa vaan yksinkertaisesti pysynyt jämäkästi sanotussa, että sitä lelua ei osteta. Ja vaikka kantanut sen huutavan ja raivoavan lapsen ulos kaupasta. Mä kannan vielä meidän 8 vuotiaankin jos tarve vaatii joten tuommonen 3-5 v on aika helppo tapaus. Yleensä tosin 8 veelle riittää jo uhkaus siitä että otan sen olkapäälle ni jo alkaa tapahtua. Se on vaan liian noloa. Jo paljon aikaisemmin olisi pitänyt käydä lävitse, mitä tuollainen sana tarkoittaa, loukkaava nimitys naisesta, ja ettei sellaista sanaa tule käyttää koska se on rumaa. Tuossa tilanteessa peli on jo pahasti menetetty mutta saatavissa hallintaan kun otetaan ohjatvanhempien, tuossa tapauksessa äidin, hallintaan.
Mulla tuli heti tästä vaan mielee, että mitenköhän isä puhuttelee äitiä kotosalla kun poika moisia huutelee...:/ Voihan toki olla, että mistä tahansa muualtakin on sanan kuullut ja tottakai olen sitä mieltä, että noin ei kuulu puhua, äitille eikä kellekkään muullekkaan...Ja tuli olo myös, että äiti on väsynyt ja luultavasti itseluottamus ei ole huipussaan.. Mutta mua kiinnostais tietää, että miten te, jotka kauhistelitte äidin toimintaa, olisitte itse hoitaneet kyseisen tilanteen? Miten puuttuneet huoritteluun? Miten tuon ikäiselle selitetään, mikä on huora? Varmasti on vieressä olevia kauhistuttanut, mutta uskon, että pahimmalta tuo on äidistä tuntunut..
Ja päiväkodissa siis ilmeni juuri sitä, että seinästä nostettiin rahaa PALJON ja näin ollen lapsi sai AINA kaupasta kaiken ostamansa. Mutta kuten mummy:lla, on tosiaan hyvä antaa lapsen säästää jotakin varten ja harjoitella rahan käyttöä. Jo pienenä. Jos saa synttärilahjaksi rahaa, voi lapsen kanssa kaupassa miettiä, mitä hän haluaa ostaa, mitä raha summalla voisi saada jne. Esim.50€ riittäisi moneen barbiib, kun taas sillä voisi saada yhden radio ohjattavan. Maksu kassallakin kannattaa hoitaa niin, että lapsi antaa rahat, saa kuitin ja lelun, eikä niin, että aikuinen hoitaa maksun ja lapsi on edelleenkin tietämätön, miten kaupasta saa sitä tavaraa kotiin.
Ja siis, päiväkoti ikäinen voi olla 1-6v, enkä sanonut, mistä ryhmästä kyse. Mutta joo, en sanokkaan, että heti kohdusta tullessa tarvisi rahan arvoa ymmärtää, mutta mun mielestä olis oleellista, että kun vanhemmat ostaa lapselleen jotain (ei syntymäpäivä lahja vaan muuten vain joku lelu) olisi hienoa, jos muistaisi kertoa, että lelu on ton hintainen. Etenkin kalliimpien kohdalla tulisi ehkä koittaa selittää sitäkin, että raha ei tosiaan kasva puussa ja sen eteen joutuu tekemään jotain. Moni lapsi kun ei enää esim.siivoa huonetta/vie roskia ym, saadakseen jonkun tavaran jota haluaa.
Mä syyllistäisin käytöksestä pääsääntöisesti juurikin äitiä, koska lapsihan voi isän kanssa olla ihan ok kaupassa. Lapsi usein vaistoaa sen, jos toinen vanhemmista on enemmän vietävissä. Jos vanhempi lipsuu vallankäytön kanssa ja antaa lapsen päättää helpottaakseen tilannetta usein, oppii lapsi senkin, että vanhempi jossain vaiheessa luovuttaa. Se, miten lapsi tekee toisen vanhemman kanssa, ei välttämättä ole ollenkaan samanlaista. Voi olla, että lapsi on silloin täysin erilainen. Kiltti ja tottelevainen.
Miten se on äidin vika, että lapsi käyttäytyy noin. Luultavasti lapsella on toinenkin huoltaja. Ei lapsi varmaan itse ole oppinut noin puhumaan vaan kuullut jostain, ehkä lapsen isä huutaa äidille samalla tavalla ja äiti on kotona ihan alistettu. Tai siis tuollaiselle käytökselle voi olla monta eri syytä. En lukenut kaikkia kommentteja, mutta kuulosti ainakin siltä että tuota äitiä alettiin tuomitsemaan aika äkkiä..
rohkenen väittää, että vaikka mun lapsi olisi jostain tuollaisen sanan kuullut, niin ei todellakaan sitä käyttäisi noin, vaan saattaisi ehkä kysyä että mitä se tarkoittaa. Se, että kun ei saa tahtoaan läpi ja osaa tuolla tavalla käyttää nimitystä oikeassa tilanteessa 3-vuotiaana, kielii kyllä enempi vanhempien vaikutuksesta kuin tarhan tai muiden lapsien. mulla itsellä on paha tapa kiroilla stressaantuneena ja suuttuneena ja muutaman kerran tyttö on sitä yrittäny jäljitellä, mut olen sanonut että se on aikuisten typerä ja heikko tapa, kun ei muuten osaa itseään ilmaista ja lasten ei tarvi semmoista kieltä käyttää. Ja yleensä pyydän anteeksi kun kirosana pääsee tai se pahin höyry hellittää, jotta tyttö näkee että vanhemmatkin voi hermostua, mutta osaavat myös katua käytöstään. riun kanssa samaa mieltä että ei tarhaikäisen tarvi rahan arvoa ymmärtää, automaattileikit on täysin eri asia ku se, että saako kaiken mitä pyytää vai ei. Ei meidän eskari-ikäinen ymmärrä vielä rahan arvoa silleen et osaisi sanoa euron, kympin ja satasen eron, mutta harjoitellaan säästämistä viikkorahojen avulla, tietää että jos käyttää rahaa johonkin, ni se on pois säästämisestä jne. Ja tietää ettei kaikkea saa mitä haluaa ja jos jotain teker, ni se on pois sit jostain muusta. Esim käytiin leffassa, ni äiti maksoi leffaliput , mut sit ei saanu viikkorahaa ollenkaan. Karkit maksoi itse,mikä taas lisäsi yhdellä viikolla säästötavoitteen saavuttamista (säästää my little ponya varten). nii ja maaruan kanssa samaa mieltä tuosta selittämisestä, parhaiten nuo ikävät ilmaukset saa selätettyä sillä et selittää mitä ne tarkoittaa ja miksi semmoisia ei kuulu käyttää. Samalla tavoin ku selitetään mikä tahansa erikoisuus kun kaupungilla tulee vastaan sen sijaan et hyssyttelis ja nolaantuisi lapsen rehellisestä kysymyksestä. Omasta kokemuksesta se on kivempi itsellekin kuulla vanhempien suoraan selittävän kuin hyssyttelevän, koska hyssyttelystä tulee se olo, niinku itsessä olis jotain vikaa ja hävettävää mitä ei lapselle voi kertoa.
No ei päiväkoti-ikäisen tarviikkaan ymmärtää rahan arvoa miun mielestä! Sitten eskarista eteenpäin pikkuhiljaa kun sitä omaa rahaa pääsee käyttämään... Kaikki aikanaan :) Mutta meijänkii lapset tietää että nitä leluja saa kahella ja vaikka meillä vanhemmillekin esitellä, mutta jos sanotaan että ei osteta niin ei ne hepulia leluhyllyllä saa :D Ja tuon ikäinen lapsi, sehän toistaa aika tavalla kuulemaansa mutta tyhmää pahemmin minnuu ei ainakaan oo vielä nimitelty tämän kymmenen vuuen aikana. Toivottavasti perhe saa tukea ja apua tarvittaessa, koska päiväkodissa varmasti kiinnitetään huomiota jos lapsi huorittelee.
Nykylapsilla raha tulee seinästä. Mulle vanhemmat jankuttivat jankuttamasta päästyäänkin, että raha ei kasva puussa! :D Ja kyllä se ajan kanssa meni perille...
^Pakko vielä sanoa, että voi kumpa se olisikin noin! Harmi vain, kun tosi elämämässä raja tulee vastaan viimeistään sitten, kun tilillä on 00,00€.
Mun lapsuudessa kans hyvästä kaupassa käyttäytymisestä oli palkintona tuo, että pääsi edes katsomaan leluja! Joskus sai valita jonkun karkinkin, joskus tripin. Niillä itse pärjäsin. Päiväkodissa töissä ollessa kävi ilmi, että lapsilla ei ole mitään käsitystä rahasta. Ei siitä, että paljonko on 10€ verrattuna 100€. Tai mistä raha tulee ja mikä määrittää sen, että paljonko sitä tulee. Kauppaleikeissä lapset kävivät SEINÄSTÄ nostamassa rahaa ostoksiinsa. Eli lapsien mielikuva oli ainakin pari vuotta sitten se, että vanhemmilla on PALJON rahaa ja sitä voi nostaa loputtomiin SEINÄSTÄ.
Hui mitä kielenkäyttöä lapsella on ollut. Lisäksi melko kamalaa, jos aikuinen ei pysty olemaan aikuinen, vaan antaa periksi lapselle. Tuossakin lapsi varmasti tiesi, että jos nyt huorittelen äitiä, äitiä hävettää ja hän ostaa haluamani tavaran, jotta olisin hiljaa ja äidin ei tarvisisi hävetä. Kasvatus mennyt pahasti pieleen, jos näin suoraan voi sanoa.
Vanhemmista se vika löytyy tuossa tapauksessa. Äiti oikein opettaa, että kun käyttäytyy noin, saa mitä tahtoo. Ja miten mahtaa isukki puhutella vaimoaan kotosalla kun lapselta löytyy tuollainen sanavarasto... Meillä ei tosiaankaan kuultaisi tuollaista puhetta lapsilta. Meillä esikko on alkanut nyt vasta yrittämään itkupotkuraivareita et saisi tahtonsa läpi mutta ei se toimi sen paremmin kuin aikaisemminkaan. Meillä kauppareissuilla lapselle on palkinto että on päässyt [b][i]katselemaan[/i][/b] leluja. Aina ovat tienneet, että katselu ei johda lelujen ostoon. Tämä kertomasi esimerkki on hyvä muistutus siitä, että lapset oppivat mallista ja kasvatuksessa tulee olla määrätietoinen ja jämäkkä. Vanhemman sana on laki, ainakin alle kouluikäisten kanssa pelatessa. Ja tärkeissä asioissa aina aikuisuuden kynnykselle asti. Mutta myös lasta tulee kohdella kunnioittaen. Ei kunnioitus synny pelolla vaan esimerkillä.
No veikkaan että meijän 3,5 v ei oo ensinnäkään eläessään kuullut huora-sanaa. Voitte vaan kuvitella miten tuo lapsi puhuttelee muita kun tuosta menee 15 vuotta eteenpäin. Meijän lapsille tulee penaltia jos meille puhuu epäkunnioittavasti. Siihen on puututtava nyt, myöhemmin on liian myöhäistä...
No sekin myös, ihan selvää kurin puutetta.
No eniten mua huolestuttaa tossa toi äidin käyttäytyminen!
Enkä todellakaan tarkoita sitä, että jokainen lapsi olisi tälläinen, vaan että tämä on yleistynyt aika paljon verrattuna siihen mitä minun "nuoruus" aikana oli. Minä olisin saanut selkääni jos olisin äidille näin puhunut :D