Voih,kuinkahan tämän aloittaisi. Ehkä on parempi mennä suoraan asiaan. Ystävälläni piti olla laskettuaika samoihin aikoihin kuin itselläni,ensi kesänä. Np ultrassa kuitenkin kävi ilmi että sikiö oli menehtynyt jo useampi viikko sitten,noin viikolla 9. En tiedä mitä osaisin hänelle sanoa,voiko tälläisessä tilanteessa muuta kuin olla pahoillaan? Olen itse koko alkuraskauden elänyt ihan hirvittävissä keskenmenon ja keskeytyneen keskenmenon peloissa,ensimmäiset viikot ravasin vessassa tarkistamassa ettei verta vuoda,yöllä en uskaltanut vessaan vaikka oli ihan hirmuinen pissahätä,olen koko raskausajan nähnyt ihan kauheita painajaisia eikä tämä pelko ja menettämisenpelko ota helpottaakseen vaikka kävin vk 7 varhaisultrassa ja np ultrassa viikoilla 12+2 kaikki näytti olevan hyvin. Ja nyt kun ystävääni kohtasi oma pahin pelkoni,tuntui siltä kuin minut olisi puristettu kahden tiiliseinän väliin,olen vilpittömästi pahoillani ystäväni puolesta,saatan vain arvailla miltä moinen uutinen tuntuu.samassa oma pelkoni nousi jälleen nollasta sataan,ja tuntuu ihan kauhealta kun omien pelkojen takia ei osaa olla oman kaverin tukena siten kuin pitäisi olla :(