Minulla on ollut aina todella lämpimät ja hyvät välit omien vanhempien kanssa. Soittelemme päivittäin ja jaamme avoimesti päivän ilot ja surut. Olen ensimmäinen sisaruksistani, joka saa perheenlisäystä. Odotamme puolisoni kanssa rv 14. Raskaus oli suuri yllätys ja kerroin raskaudesta heti omalle perheelle shokissa. Nyt kun ensimmäinen kolmannes on ohitettu ja olemme ruvenneet kertomaan raskaudesta myös omille mummeille ja vaareille on omat vanhemmat ruvenneet käymään oman jaksamisen päälle. Saan päivittäin omalta äidiltä liudan asioita, mitä saan tehdä ja mitä en. En voi kantaa esimerkiksi mattoja ulos, viimeistellä remonttia, en saa käyttää kahta koiraamme yksin lenkillä. Näitä asioita on myös enemmän ja olen aina ystävällisesti sanonut asiasta. Tilanne kuitenkaan ei mene oman äitini kohdalla perille ja samanlainen käytös jatkuu. Olen ihan puhki. Tuntuu, että omaa elämääni kontrolloidaan. Apuja ja vertaistukea kaipaan!

Haluaisin kuulla miten te muut olette kertoneet raskaus uutiset muille? Minua jännittää kertoa vaikka on toinen tulossa mutta tiedän että mieheni vanhemmat ei suhtaudu hyvin tähän uutiseen ideoita!?

Miehen kanssa oltu yhdessä 4+ vuotta ja 3,5v poika meillä. Alussa olimme samalla sivulla kasvatuksesta, mutta nyt vuosien mennessä huomaan ettemme olekkaan samalla luvulla... Hänella oli tiukempi kasvatus lapsena ja mulla taas rennompi. Hän ei halunnut että hänestä tulisi niin tiukka vanhempi, koska hän koki sen epäreiluna ja harmillisena. Huomaan että hän pikku hiljaa suuntautuu tiukalle linjalle ja ei yritä ymmärtää asioita lapsen näkökulmasta, miksi lapsi tekee jotain jne. Minua ahdistaa etten voi antaa lapselle luvan tehdä jotain mikä minulle olisi ehdottomasti ok, koska mieheni on jo kieltänyt sen. Olemme monesti käyneet keskustelua tästä mutta hän ei yritä muuttua, ymmärrän ettei se tapahdu noin vaan... Olen myös yrittänyt ymmärtää miehen näkökulmaa, mutta hän itsekkin väittää ettei halua toimina niin kun toimii. En väitä että itse olisin täydellinen tai en tekisi virheitä, mutta tuntuu ettemme voi kasvattaa lasta yhdessä tällä tavalla... Muuten meidän ajatukset ja tunteet kohtaavat hyvinkin parisuhteessa, lapsen kasvatuksessa ilmeisesti ei.