Kaipaisin tukea ja neuvoja... Mulla on 1,5v ja 3kk ikäiset lapset, ja tuntuu, että mulla alkaa olla aika ontto olo. Mies on 7-16 poissa, nyt viime päivinä pidempään. Kotiin tullessaan hän käy rauhassa suihkussa, syö rauhassa ja käy puolen tunnin välein tupakalla - rauhassa. Siinä kello 19 aikaan hän alkaa esikoiselle tekemään iltavalmisteluja ja käy nukuttamassa. (esikoisen nukuttaminen siis on sitä, että istuu vieressä puhelin kädessä n. tunnin.) Itselläni päivät menevät lähestulkoon siihen, että vaihdan jatkuvasti jonkun vaippaa tai syötän. Yöt heräilen vähän väliä joko siihen, että esikoinen kömpii viereen ja vähän väliä "tarkistaa" että olen vieressä. Nuorempaa syötän n. 3h välein, jonka jälkeen en tahdo saada unta. Kuopus on syntymästään asti ollut todella läheisyyden kaipuinen ja ääniherkkä, eli tämä tarkoittaa sitä, ettei suostu olemaan muualla kuin sylissäni, ja nukahtaessaan jos lasken hänet vaikka sohvalle, niin esikoisen ei tarvitse kuin kerran kiljaista tai tiputtaa lelu lattialle, niin kuopus herää ja taas syliin. (Niin, ja kantoliinaa sekä rintareppua on kokeiltu, ei suostu olemaan kummassakaan). Meillä on kaksikerroksinen talo, jossa makuuhuoneet ovat yläkerrassa, enkä voi viedä kuopusta sinnekään nukkumaan, sillä esikoinen aloittaa hirveän huudon ja paukuttaa turvaportteja jos yritän päästä yläkertaan. Esikoinen taas on selkeästi harmissaan, että vauva on kokoajan sylissäni, ja poden siitä valtavan huonoa omatuntoa. Kovin yritän leikkiä hänen kanssaan, mutta se on vaikeaa, kun vauva on sylissäni, johon esikoinen yrittää myös tunkea, ja kesken leikkien kuopus saattaa aloittaa hirveän huudon, joka ei tunnu loppuvan millään. Lisäksi esikoisella on pientä uhmaa; vähänkään jos on väsynyt tai ei saa tahtoaan perille alkaa se, että kaikki revitään hyllyiltä yms alas, tungetaan kädet takkaan, haetaan vesipullo josta osaa kaataa vedet sohvalle... Eli kaikkea mikä on kielletty. Ei halua mennä ulos, ja jos joskus ilmaisee haluavansa, niin alkaa kauhea rumba; jos laitan vauvan ensin ulkoiluvalmiiksi, niin esikoinen on jo oman vuoronsa tullessa muuttanut mielensä. Tästä alkaa hirveä vaatetussota, jossa lähes väkisin joudun repimään vaatteita hänelle päälle, samalla kun vauva huutaa kurkku suorana vaunukopassa. Jos taas laitan esikoisen ensin valmiiksi, on hän saanut riisuttua vaatteensa siinä vaiheessa kun vauva olisi valmis. Ja ulkona esikoinen viihtyy sen 30min-1h,jonka jälkeen pakko olla koko ajan sylissä tai päästä sisälle. En tiedä, mitä minun pitäisi päivisin tehdä heidän kanssaan, kun kaikki tuntuu olevan niin hankalaa. Vanhempi selkeästi kaipaa tekemistä, mutta mitä voisin hänen kanssaan tehdä, kun vauva kaipaa koko ajan minua? Lasten aktiviteettipuistoihin on vaikea mennä yksin, kun niissä minun pitäisi keskittyä esikoiseen, ettei karkaa, loukkaa, kohtele muita huonosti ym. Ystäviä minulla on monta, mutta tuntuu, että heillä on aina jotain muuta kun yritettäisiin nähdä. Kaikilla lisäksi on omia pieniä lapsia. Tuntuu, etten pysty enää edes puhumaan heille aidosti omista tunteistani, sillä en tahdo vaivata/kuormittaa heitä. Alan olla todella väsynyt huonosti nukuttuihin öihin,yksinäisyyteen sekä siihen, että tunnen itseni jatkuvasti paskaksi äidiksi; milloin annan kuopuksen huutaa liian kauan puuttumatta, milloin esikoisen kasvoilta näkee tylsyyden tai äidin sylin kaipuun tai milloin suutun ja ärähdän ihan mitättömästä asiasta. Aluksi ajattelin, etten halua vaivata miestäni työpäivän jälkeen, mutta lopulta viime viikolla sanoin hänelle väsymyksestäni, ja hänen apunsa oli se, että laittoi pari päivää tiskit sekä teki ruuan. Maailma on siis pelastettu... Kiitos jos jaksoit lukea tänne asti ❤️

Tarvitsen hyviä neuvoja miten saada puolivuotias syömään soseita... Lapsi on siis 1kk iästä asti syönyt korviketta, ja neuvolasta käskettiin aloittaa soseet jo 4kk iässä. Aloinkin joka päivä keittämään hänelle perunoita, porkkanoita, bataatteja yms, mutta ikinä ei vauva suostunut ottamaan suuhunsa kuin ehkä max yhden lusikallisen, jonka senkin sylki ulos. Reilu kuukausi meni tolla meiningillä, mutta neuvolassa käskettiin aloittamaan kaupan soseiden anto, koska jotkut lapset pitävät niistä enemmän. Ärtyneenä tokaistiin, että teen jotain väärin kun en saa lasta syömään. Aloin siis antamaan kaupan soseita, ja ollaan kokeiltu porkkanaa, bataattia, päärynää, persikkaa, mangoa, ruusunmarjaa, vadelmapuuroa, riisivelliä sekä Peruna-porkkana -velliä,eikä mikään maistu, suurin osa lentää kaaressa heti kun huulet edes koskevat. Äitini neuvoi, että antaisin velliä tuttipullosta ja annoinkin riisivelliä näin, mutta oli selvästi suuri virhe, sillä vauva huomasi parin kulauksen jälkeen, ettei pullossa olekaan maitoa ja sylki kaiken ulos, eikä suostunut puoleen päivään huolimaan edes maitoa. Vauva on kuitenkin kasvanut hyvin niin pituutta kuin painoakin, joten en ole itse huolissani siitä, että soseet olisi saatava heti aloitettua, mutta eniten ahdistaa kun neuvolasta ollaan niin vihaisen oloisia, ja annetaan ymmärtää etten yritä tarpeeksi, ja viimeksi uhkailtiin että jos ei pian vauva siirry soseisiin, lähtee hemoglobiini laskemaan ja että haittaa lapsen kehitystä. Ensi viikolla on taas neuvola ja itku kurkussa odotan mitä tällä kerralla sanotaan.

Miten olette puhdistaneet/hoitaneet pikkuisten kaulapoimuja? Meidän tyttö ei millään anna koskea kaulaan, vaan vetää päänsä tiukasti olkapäihin kiinni. Väkisin en uskalla venytellä pienen vauvan kaulaa... Vaikka joka päivä olen jotenkuten saanut putsattua vedellä, on kaula nyt tulenpunainen ja todella kipeän/kamalan näköinen...