Niin paljon kuulee harmikseen pelkkiä ikäviä kokemuksia neuvoloista, ultran kärilöistä tai muista että päätin että kirjoitan itsepintaisesti siitä, kuinka ihania ihmiset ovat olleet minua kohtaan koko alkuraskauden ajan. Suurinosa näistä ihanista ovat olleet juurikin terveydenhuollon porukkaa. Neuvola - Neuvolaan meno jännitti minua niin kovasti että meinasin oksentaa kun puhelin hälytti ilmoittaen sinä aamuna olevasta ajasta. Olin lukenut keskustelufoorumeilta pelkkää pahaa kunnallisista neuvoloista ja kaikki ylistivät yksityistä terveydenhuoltoa. Itsellänikin huonoja kokemuksia virkaa tekevistä ihmisistä, lähinnä virastopuolella. Totuus oli kuitenkin jotain ihan muuta. Ystävällinen ja selvästi työstään kiinnostunut terveydenhoitaja otti minut vastaan ja neuvoi kädestä pitäen kaikessa tarvittavassa. Uskalsin kysyä mitä vain mikä askarrutti ja ei haitannut vaikka jouduin kysymään välillä uudestaan jotain. Tuntui huojentavalta saada kuulla että tämä henkilö olisi mukana odotuksessa aina vauvan tuloon asti ja siitä eteenpäin. Kuriakin löytyi, kun puhuttiin raskauden myötä uudistuneista mässäilytottumuksistani ja painon äkillisestä noususta. Kaikin puolin jäi hyvä mieli. Labra - Labroista kuulee aina kammottavia tarinoita ja vaikka olen selkäingelmieni yms. takia juossut labrassa verikokeissa hyvinkin tiuhaan, olen iän myötä alkanut voida pahoin verikokeita ottaessa ja jännitys on heittää jalat alta. Niin meinasi käydä nytkin alkuraskauden veriseuloissa. Onnekseni minua vastassa kokeenottohuoneessa oli taas kerran rehtija reipas terkkari joka ymmärsi täysin lakananvalkeaa olemustani ja verikoe saatiin otettua ilman pyörtymistä, kun sain puhua suu vaahdossa ja terkkari töidensä lomassa piti huomioni poissa kokeen otosta. Ultra - Ikimuistoinen np-ultra oli torstaina ja siitä jäi todella hyvä mieli, vaikka sinnekin meno jännitti kun olin eksynyt lukemaan siellä löytyneistä ikävistä uutisista. Kätilö oli lempeä ja rauhallinen ja tyyneys tarttui itseenkin. Kuvaa ottaessaan hän selosti tarkkaan mitä hän tekee ja mitä pieni vatsassa touhuaa.   Ja vatsassa olikin melskettä. Kaveri veti niin kovaa showta siellä ettei kuvia meinannut alkuun saada. 66mm pää-pylly-mittainen tyyppi potki ja hakkasi, esitellen taipuisaa selkäänsä. Myös piti esitellä hengitysharjoituksia, jotka kuulemma sujuivat oikein mallikkaasti. Odotin jotain pientä liikettä kun tämä on itselle jotain täysin uutta, mutta meno olikin melkoista ja meinasin jo kysyä että kuuluuko sen liikkua niin paljon!   Muilla [b]POSITIIVISIA[/b] kokemuksia? :)   (Anteeksi jos kamalasti kirjoitusvirheitä, kamala migreeni. :S )

Huh! 11. raskausviikko paukkuu ja olen rättiväsynyt. Ollut jo 9. rv:stä lähtien. Väsymys tuntuu pahenevan päivä päivältä. Tuntuu että pakko yrittää ottaa nokoset aina kun siihen vain on mahdollisuus. Ensimmäisellä neuvolakäynnillä viitattiin tuleviin jännittäviin elämänmuutoksiin joita ensimmäinen lapsi tuo mukanaan, mutta minusta tässä on jotain muuta. Voisiko tämä väsymys johtua ihan ja vain puhtaasti raskaana olemisesta vai voisiko syy olla jostain puutostilasta? En ole tainnut koskaan itse nähdä näin rättiväsynyttä odottajaa, minkä näen peilistä. Kohdun muutokset ja sen tuomat pienet säväyttävät kirpaisut välillä myös valvottaa öisin. (Eivät ole kuitenkaan oikein edes mainitsemisen arvoisia. Yö vain on herkkää aikaa, muuten olen melko lahjakas nukkuja.) [b]Onko kenelläkään muulla ollut näin varhaisessa vaiheessa raskautta samanlaisia väsymysoireita??[/b] Apuva. Olen yrittänyt hoitaa väsymystä monipuolisemmalla syömisellä. Liikuntaa taas olen vähentänyt puolella kun ei vain jaksa..!  Lopetin tupakanpolton ja vähensin kahvinjuontia huomattavasti raskauden tullessa tietoon. Muuten syyttäisin niitä!