Katselin tuossa raskauskeijun sivuilta kotikäyttöön tarkoitettuja dopplereita,siis sydänäänten kuunteluun tarkoitettuja laitteita. Oliskohan täällä joku jolla olisi kokemusta moisista laitteista? Neuvolantäti vinkkasi että ovat varsin hyvälaatuisia ja tällein raskauden toisella kolmanneksella kun pahoinvointi on loppunut mutta ei vielä tunne vauvan liikkeitä (joka herättää tietynlaista epävarmuutta) voisi kokeilla sellaista rauhoittaakseen omaa mieltään,vaikka tokihan niitä sydänääniä voi olla toisinaan hankala saada kuuluville?vai kuinka teillä on onnistunut?oletteko olleet tyytyväisiä?

Nyt on pakko jakaa tää muidenkin kanssa. Lindexillä katselin vaavinvaatteita ennen lääkäriin menoa kun taakseni hiippaili pieni poika n.3v. Äitinsä katseli siinä pojalle vaatteita ja poika oli selkeesti jo väsyny paikoillaan oloon,poika kyseli äidiltään kaikenlaista jonninjoutavaa ja äiti sitten jo sanoi pojalle että ei hän jaksa vastata kysymyksiin joihin poika itsekin tietää vastauksen ja joista on tänäkin aamuna puhuttu useaab otteeseen..poika oli hetken hiljaa ja mökötteli lattialla,äiti meni jo toiselle osastolle päin yks kaks poika nousi ylös ja huutaa kailotti "no kerro ees et mitä se tarkoittaa ku joku on ihan paskanruskee!!!" Taivas että oli ihmisillä naurussa pitelemistä :D samaan aikaan hiipi kysymys onko poika vain sattumalta kuullut jostain vai onko "oppinut" noinkin ikävää kielenkäyttöä. Mutta tilanne komiikkaa oli..se on pakko myöntää

Tää on niin naurettavan tuskallista vai pitäisikö sanoa tuskallisen naurettavaa,olenhan aina ollut varsin temperamenttinen tapaus mutta nämä raskausajan kiukutukset ja nollasta-sataan kiihtymiset alkaa jo omaa mieltä vaivaamaan. Ennenkuin tiesin olevani raskaana,äitini arvasi asian kun soitin hänelle kauppareissulla että "nää on nii uskomattomia nää kaupat perjantai iltapäivisin ku ei täält vi##u pääse eteenpäin"ja samassa lensi kananmunat pitkin kaupan lattiaa.. Se olikin sit vaan alkusoittoa se.. Mulla ei pinna pala normioloissa ihan hirveen helposti mutta joulun tienoilla lenteli säilötyt viininlehdet pitkin keittiön kaakeleita kun se purkki oli muka huonosti suunniteltu,oli vaikea saada niitä lehtiä ulos sieltä..naapurin yöllinen tepastelukin saa ihan raivonpartaalle.. Tosin nää kiukut menee ohi yhtä nopsaa kun ne tuleekin,mutta mä en yksinkertaisesti keksi tälle muuta selitystä kuin tää raskaus? Enhän mä voi olla ainoo??

Voih,kuinkahan tämän aloittaisi. Ehkä on parempi mennä suoraan asiaan. Ystävälläni piti olla laskettuaika samoihin aikoihin kuin itselläni,ensi kesänä. Np ultrassa kuitenkin kävi ilmi että sikiö oli menehtynyt jo useampi viikko sitten,noin viikolla 9. En tiedä mitä osaisin hänelle sanoa,voiko tälläisessä tilanteessa muuta kuin olla pahoillaan? Olen itse koko alkuraskauden elänyt ihan hirvittävissä keskenmenon ja keskeytyneen keskenmenon peloissa,ensimmäiset viikot ravasin vessassa tarkistamassa ettei verta vuoda,yöllä en uskaltanut vessaan vaikka oli ihan hirmuinen pissahätä,olen koko raskausajan nähnyt ihan kauheita painajaisia eikä tämä pelko ja menettämisenpelko ota helpottaakseen vaikka kävin vk 7 varhaisultrassa ja np ultrassa viikoilla 12+2 kaikki näytti olevan hyvin. Ja nyt kun ystävääni kohtasi oma pahin pelkoni,tuntui siltä kuin minut olisi puristettu kahden tiiliseinän väliin,olen vilpittömästi pahoillani ystäväni puolesta,saatan vain arvailla miltä moinen uutinen tuntuu.samassa oma pelkoni nousi jälleen nollasta sataan,ja tuntuu ihan kauhealta kun omien pelkojen takia ei osaa olla oman kaverin tukena siten kuin pitäisi olla :(

Olisikohan jollain kokemusta noista öljyistä joiden on tarkoitus ehkäistä raskausarpia?onko toimineet?ostin itse weleda stretch mark massage oilin,haju on ..sanoisinko että varsin päällekäyvä :) tarkoitus on ilmeisesti käyttää koko raskausaika ja jatkaa vielä jonkin aikaa synnyksestä?

Kuinka paljon teillä on raskausaikana noussut paino?oletteko noudattaneet normaalia,terveellistä ruokavaliota?olen itse aika alkuvaiheessa rv 13 ja painoa on nyt jo tullut 6kiloa,vaikka lähes suurinosa syömisistä on noussut vartissa ylös. tavoitteeni oli että kiloja saisi koko raskausaikana tulla max 10. Ennen raskautta pudotin parinvuoden aikana n.30kiloa painoa,olen siis sitä luokkaa joiden ei tarvitse kuin katsoa kakkupalaa niin vaakalukemaan pärähtää puoli kiloa lisää :D huoleni ei niinkään ole ulkonäössä,vastamakkarat menee,mutta terveys on se joka huolettaa.

Ajattelinpas kirjoitella,ja itseasiassa kysellä mahdollisia kokemuksia siitä kuinka monikulttuurisessa suhteessa käsitykset,toiveet ja ajattelutavat ovat ristenneet raskauden myötä ja lapsen syntymän jälkeen. Elän itse monikulttuurisessa suhteessa,mieheni on kurdi. Yhdessä olemme olleet muutaman vuoden ja loppusyksystä esikoinen ilmoitti odottamatta tulostaan,vai voidaanko sanoa että "odottamatta"?-kyllähän aikuisena ihmisenä tiesimme ns. Riskin olevan. Ensi shokin jälkeen olemme molemmat kuitenkin hyvin onnellisia tapahumasta ja isäkin osoittaa paljon hoivaa ja kiinnostusta raskauden kulusta ja vauvan kehityksestä. Huomaan kuitenkinkulttuuripohjan säätelevän paljon sitä kuinka mieheni kokee naisen elämän muuttuvan raskauden myötä. Toisinaan ne ovat olleet jossain näärin kompastuskiviä,toki kaikesta voimme puhua,tosin tuntuu että tietyt periaatteet ja näkemykset ovat jossain alkukantaisissa geeneissä miehelläni ja juurikin oman kulttuurinsa ja sen muovaamana,mihin on oppinut ja kasvanut. Niin,noinkohan kanssasisaria löytyisi :)