Otsikolla huomio. Eli kysymys mikä nousi esille tässä taannoin. Missä vaiheessa/minkä ikäisille lapsille kertoa läheisen ihmisen (isovanhemman) alkoholin käytöstä. Sekä omasta lapsuudesta, joka oli aika alkoholinhuurteinen vanhemman toimesta. Eilen kävimme lasteni isovanhemman luona kylässä ja hän oli hieman kai tosi vähän huppelissa. Itse en voi sietää sellaista yhtään. Johtuen varmaan lapsuudesta ja muistoista. Enkä edes tunnista henkilön humalatasoa koska varmaan nähnyt elämäni aikana enemmän kännissä kuin selvinpäin. No eilen hän alkoi puhumaan lapsilleni, että veisi heidät talvella pikku lomareissulle. Joo aivan mahtava ajatus, mutta faktahan on se, että minä en tule ikinä päästämään lapsiani keskenään hänen kans yhtään mihinkään yöreissulle. Lapset 11 ja 9v. Tuli sellainen olo, että nyt pitäis kertoa, koska en halua, että lapset turhaa toivoo ja oottaa pääsevänsä reissuun.... Näillä reissuilla omassa lapsuudessani sain 10-vuotiaana jäädä pienempien sisarusten kans mökkiin odottamaan kun vanhemmat lähti humpalle ja tulivat sit jossain vaiheessa kunnon kännissä "kotiin". Kyseessä siis ihan kunnon työssä käyvä henkilö jolla vana ei oo mitään hajua miten lasten kanssa ollaan. Tehnyt aina kovasti töitä/reissuhommia.

Tuli vasta 30v. mittariin ja tämmöisiä vaivoja mulla. Toki koskee lähinnä viikolla ennen kuukautiskierron alkua. Veto pois ihan täysin... Vois vaan nukkua, mutta tuo 1,5v estää sen kyllä aika lahjakkaasti :) Onko mulla kohtalon tovereita? Viikko ennen kuukautisten alkua siis. Tuntuu että vois syödä vaikka mielialalääkkeitä, vaihtelee niin rankasti päivän aikana hyvästä huonoon. Yöhikoilu... Tosissaan ihan paita ja tyyny märkänä, saattaa olla monta kertaa yössä paikan vaihto :( Ja väsy ihan kauhea. Kotityöt seisahtaa, kun on vaan pakko nukkua kun pienin päikkäreillä. Mistä apua? En syö mitään hormoonivalmisteita.. Pitäiskö??

Vauvalla yläikenessä takana ulkoreunassa valkoinen kova piste/patti, aivan kuin hammas mutta voiko olla? Melkeinpä kulmahampaan kohdilla :-O Ja sama alhaalla... On kärttyinen ja valittelee (itkee)... Suppa annettu eilen/tänään. Onko kokemusta tämmöisestä?

Tää tuntuu niin väärältä!! Maksan elatustukea yhdestä lapsestani, joka asuu luonamme joka toinen viikko. Vain siksi, että osoitteensa on isän luona. En ole huhtikuun jälkeen pystynyt maksamaan ja vapautusta olen hakenut huhti- ja toukokuulta kun olin työtön. Vaan ei kesälläkään ole jäänyt varaa maksaa. Yksi soskuun täti fiksuna neuvoi mua jättää maksamatta että saa isä kelan kautta sen rahan haettua sitten jne. No fn sitten tyhmänä tajunnut hoitaa näitä asioita ja nyt on velat laitettu vireille ulosmaksuun ja tässä pitäis kait ylimääräiseksi tonnikaloja yhtäkkiä äitiyslomalla muuttua. :( Äsken soitin ulosottomiehelle ja tietenki aloin itkemään kesken puhelun. Ei sillä jos se lapsen isä olis hoitanut joitain maksuja tms että pystyis luottamaan että lapsella on tarvittavat vehkeet ja harrastukset maksetaan ja harrastuksen vermeet... Tai vakuutukset yms kyllä te tiedätte. Mut ei, oon edelleen maksellut kaikki niinku aina ja samalla kerryttävät tota elarivelkaa niskaan... Mitä mä teen?! Kadun niin paljon sitä päivää kun päästin pojan kirjoille isänsä luo ( että isäkin saisi yh-tukea jne) ja kirjoitin nimen elatussopomukseen... Ei auta katuminen mitään.. Mut tässä se seisoo suoraan silmien alla... Maksukehoitus.. Vireilletuloilmoitus... Ja anteeksi kaikki yhes pötkös nääs ku puhelimella kirjoittelee hän.

En ole ikinä kärsinyt ennen turvotuksesta, mutta nyt ihan huomattavasti. Synnytyksestä tulee tänään viisi päivää. Jalat, kädet ja kasvot turvoksissa sen verta, ettei huvita ihmisten ilmoille vähääkään :-D Kauhea hinku ulos, ehkä tuossa vois kävelyllä käydä, kun alkaa hämärtään ;-) Onko kokemusta... luin jostain, että ihan "normaalia", mutta ei tietenkään, jos ei ohi meinaa mennä lainkaan...

Täällä pieni tuleva eskari alkanut änkyttämään ja ensimmäisen sanan sanominen monesti hyvin haastavalta kuulostaa. Takertuu kieli ikäänkuin kitalakeen. Aikanaan tällä lapsella oli vaikeaa oppia puhumaan ja käytiin viikottain puheterapiassa, kunnes tapahtui se mitä kaikki sanoivat; "kohta puhuu niin paljon ettei suun vuoroa saa" ;) Onko tommonen äkkinäinen änkytys, ikään liittyvää, kun tuntuu kyselyikäkin olevan samaan aikaan ja pyörittelee kyllä vaikka minkälaisia asioita päässä. Ettei vaan kieli pysy mukana ajatusken juoksussa? Vai traumaperäistä? Sattui semmoinenkin juttu (kohta puoli vuotta sitten), että kaupassa ollessa lapsi näki kun joku mies haettiin poliisin toimesta pois, koirien sun muitten kera. Ei tapahtunut mitään muuta, sekoilua "vain", mutta pienelle jäi jäljet. Pelkää kovasti ja haluaa vieläkin esim. monesti vessaan kaverin mukaan. Ja alussa kyseli että eihän tänne meille pääse kukaan rosvo jne... Pienenä oli niin vaikeaa tuo puheenkehitys, niin varmaan vielä herkemmin kokoajan tarkkailee lasta. Myös psykologin testeihin oltiin pienenpänä menossa, jotka kyllä peruttiin sitten... Pieni tarkkailu toki itelle jääny päälle kaikesta..

Minkälaisia uusio perheitä joukkoomme mahtuu? Täällä la näinä hetkinä eli tarkemmin 7.9. ja aikaisemmasta liitostani lapset -06 ja -08 :-) asuvat joka toinen viikko isänsä luona. Tässä ollaan siis joka toinen viikko suurperhe nykymitoilla, siis..

Onko muut tuntenut samaa? Ei ole hikasta nyt kyse vaan ihan semmoinen parin sekunnin tärinä. Tuntuu et koko maha heiluu sen ajan. Mikähän juttu tuo on? 😊