Älkää antako hämätä tuon vastasyntyneen tuossa, ei ole tullut nyyttiä vielä. Minulla oli laskettu aika 28.10 eli viikko sitten ja tänään hujahti tasan 41 raskausviikkoa. Maanantaina 41+6 käynnistävät, jollei tule ulos, eli marraskuun vauva tulossa. Toivottakaa onnea että tämä lähtisi käyntiin, ilman käynnistystä. Mibä en vaan jaksa alkaa voimat olla niin uupuneet ja paikat niin kipeät että sattuu. Oli pakko tehdä oma aloitus, kun ihan turhaa hypin tuossa omassakaan odotusryhmässä, kun tämä meni marraskuulle. Täytyy sitten vaihtaa toi päivämäärä, kun tietää miloin tämä syntyy niin tietää siiten päivittää tiedot. Kyllä lujille ottaa ja luojan kiitos tämä oli viimeinen lapsi minkä teen, sen jälkeen tuun saamaan sterilisaation, koska keho ei kestä enää yhtään raskautta, valitettavasti. Eipä minulla ole miestäkään ja en minä tarvitse, vahvat naiset pärjäävät ilmankin. Onhan minulla lasten isä joka tulee auttamaan minua ja hyvä tukiverkkokin. Saan olla oikeasti ylpeä, kun on hieno kotikin minulle ja lapsille. Kohta alkaa uusi elämä ja ihana sellainen, vauvaonnea.

On pitänyt monta kertaa kirjoittaa tänne, mutta en vaan ole jaksanut, kun on vaikea elämäntilanne. Meillehän tuli miehen kanssa avioero tai sehän on vireillä. Luulin ensiksi että tämä on helpompi homma, mutta sitten selvisi että hänellä on toinen nainen. Hän väitti tämä nainen ei ole syy eroon, mutta minä syytän sitä naista, vaikka loppupeleissä en tiedä kummassa on syy. Sain tietää helmikuussa että olen raskaana ja sitä ennen olin tietämätön erosta, mieheni päätti lopettaa suhteemme tietäen että olen raskaana, oli kuulemma virhe että tulin raskaaksi. Miksi hän sitten harrasti kanssani seksiä, kun tiesi että voin tulla raskaaksi. Tyhmyydestä sakotetaan ja tämä ei ole minun eikä vauvan syy, ajankohta on vain huono, mutta uskon että selviän tukiverkon kanssa yhdessä. Tunteet ne tässä heittää härän pyllyä, koska en voi mitään että rakastan häntä vaikka hän on kohdellut minua kun paskarättiä. Häntähän ei kiinnosta tämä raskaus, koska mieluummin keskittyy uuteen suhteeseensa ja tekee mitä haluaa. Minä yritän pitää itseni kasassa jotta en romuttuisi tekemällä työtä ja olemalla aktiivinen asioiden hoidossa ja antamalla aikaa lapselleni. Henkinen puoli on romuna, koko ajan kysyn missä vika, mitä minä tein väärin? Vikahan ei ole minussa´ja minä en lähtenyt säätämään tässä suhteessa. Minä halusin jatkaa vain, mutta tajusin sitten ettei kannata roikkua suhteessa missä olet vaan rätti joka heitetään nurkkaan. Miksi se on niin helvetin vaikeeta olla tunteiden orja? Noh siksi kun olen raskaana. Tämä tilanne on olut todella ahdistava, olen hakenut asuntoja soitellut niiden perää. Minun piti alkaa vaatimalla vaatimaan että saisin asunnon, ja kuinka ollakaan minä sain. Kyllä aika kaukaa, mutta parempi sekin tyhjää parempi. Asunto aika kamalassa kunnossa mutta sen saa remontilla ja maalauksella ja pesemällä/siivoamalla kuntoon. Yksin en pysty sitä kuntoo laittamaan, tukeudun siis kavereihin. Kumpa saisi asiat hoitoon ja asunnon kuntoon niin  voisin aloittaa uuden elämän lasten kanssa, uudessa kodissa ja keskittyä vain raskauteeni ja lapseeni. Kumpa joku osaisi kertoo millä pääsee tästä suhteesta yli ja siitä toisesta naisesta?

http://kaunisrietaso.blogspot.fi/

Heippa hei pitkästä aikaa. Tänään tuntuu hyvältä, koska varmistui että olen raskaana ultrassa ja pienen sydän lyö. Laskettu aika menee marraskuulle, mutta aika alussa olen. Tämä vuosi näyttää hyvältä jos kaikki menee silleen kun pitää. Aloitan uudessa työpaikassakin ja tuleva masun kasvattimen alkaa. Jouduin käymään päivystyksessa kipujen takia joka johtu kiinnikkeistä ja kohdun kasvamisesta. Huomenna on énsimmäinen neuvola. Voin olla onnellinen, minulla on kaksi keskenmenoa takana ja yksi lapsi joten tämä on ihme tämä uusi raskaus,mutta vielä ei ole aika kertoa kellekään vaan vasta sitten, kun eka ultra on ohi. Saan kain olla hetken mä olla onnellinen 3

[i]Lapsuus se on, korvaamaton Paljon mä sain, siks kiitän sua vain Äidille vaan laulaa nyt saan, äideistä parhaimman sain Lohdun hän loi, suojan hän soi Hellyyttä koin, siks kiittää vain voin Rakkaudestaan voimaa mä saan, äideistä parhaimman sain[/i] [i]Äiti on äiti vaikka voissa paistaisi.Äiti on myös henkilö jota rakastaa/vihaa,mut äidit oomme sellaisia. Heh hassua kirjoittaa omasta äidistä kun on itsekin äiti. Toivon ainakin olevan parempi esikuva lapselleni,kuin äitini oli. Nyt sitä kun äiti sairas ja sairaalassa niin tuntuu että se äiti on se johon purkanut vihansakin vaikka osaakin hän olla kontrolloiva ja heittäytyy marttyyriksi kun joku asia ei mee niinkuin hän haluaa. Itse huomaan samoja piirteitä,mutta ainakin olen aktiivisempi,kuin äitini joskus oli. Hän osaa piilotella sen että on sairas ja se kaikki johti sitten tähän. Tämä pari viikkoa ollut todella raskasta,tunteet pitää jäädyttää että pystyy olemaan normaali. Ulkopuolisten ei tarvii tietää esim työkaverit,harmi nyt sitä huomaa kuinka yksin sitä on,mutta onneksi mulla on sisarukset.[/i] [i][/i] [i]Välillä tuntuu että tekisi mieli itkeä,niinhän mä itkenkin,silloin kun ei kukaan nää.[/i] [i][/i]  [i]Äidilläni siis todettiin sydämen vajaa toiminta,nestettä keuhkoissa ja jonkinnäköinen sydäninfarkti ollut ,ekg näytti sen. Äitini vietiin meidän lasten painostuksesta lääkäriin,se oli salannut kaikki oireet mitä sillä ollut. Sillä kardiologi totesi sydämen vajaatoiminta,hän on osastolla ollut saanut nesteen poistolääkettä ja monia muita lääkkeitä suonensisäisesti. Tehtiin sydämenohitus leikkaus neljä kertaa,ja äitini teho osastolla,leikattiin meilahdessa jossa on tällä hetkellä,tilanne aika heikko on.[/i] Nyt pitää ajatella positiivisesti ja keskittyä pojan synttäreiden järjestämiseen,vaikka äidin tila on heikko,nyt ei voi muuta kun toivoa parasta. Sydämen vajaatoiminta edelleen,sydän käy 30% kun sen pitäis olla yli 50%. Ja jos tilanne pahenee se on sitten sydämensiirto ja hengityskone jolla turvataan elintoiminnot. Sitten on vielä nestettä keuhkoissa/kehossa,ei tää hyvältä näytä. Mä toivon että siihen pisteeseen ei mennä,mut päivä kerrallaan. Paras sydänkirurgia meilahdessa . Onneksi sielä on ammattitaitoinen henkilökunta jolla taataan potilaan olot turvalliseksi. [i][/i]

Rva_Nemo profiili vaihtui surunauha nickiin tämä muistuttaa minua siitä että olen menettänyt kaksi rakkainta,mutta yksi tähti jatkaa kulkuaan. Hirveesti en ole enää surenut,koska elämä jatkuu ja haluan keskittyä nyt eteenpäin ja koskaan en tiedä mitä tässä tulee vielä eteen minun terveyteni kanssa. Minulla todettiin kyhmyruusu ja siitä tehtiin ihan diagnoosi minulla on säännöllinen lääkitys siihen. Maanantaina olin HUS ihotauti ja allergia sairaalassa ja kyhmyruususta otettiin koepala josta sitten selviää mitä se on,samalla otettiin iso määrä labroja osan labroista saivat otettua maanantaina,osan kävin toimittamassa tänää. Vielä kahdeksan päivää olisi tikit jalassani,sen koepalan jäljiltä. Aika näyttää mitä tulee ja mitä selviää,onhan tää kurjaa kun itse joudun elää sairauteni kanssa,välillä mietin miksi juuri minä sairastuin? Enkö saanut olla terve,mihin elämäni vie sitten eteenpäin,sen näkee sitten mitä tuleman pitää. Mennään vaan hetki eteenpäin kerralla kohti tuntemattomaan mistään ei kukaan rtiedä mitä sieltä paljastuu.

Aamulla menin sinne ja nyt iltapäivällä pääsin pois,meni kyllä hyvin ja hyvä palvelu oli sielä. Kyllä heihin voi luottaa,nyt sairaslomalla. Aika näyttää miten tää etenee,mutta mulla on hyvä mieli,se on nyt ohi ja ei tarvii enää surra ja kärsii niin kovia kipuja.

Eipä siel mitään ollut maanantaina kaavintaan. Se oli siinä sitten.

Mietin tässä milloin alan puhumaan esikolle? Tästä toisesta ajattelin et puhun kun eka ultra ohi niin puhun  hänelle  miehen kanssa. Mun raskaudesta ei monikaan tiedä vielä,aion yllättää ne jos pikkusen sydän sykkii ultrassa.

Millon tulee uudet odotusryhmät 2014 mm tammi,helmi jne ensi vuodelle?