Hei, halusin kirjoitella tänne tästä aiheesta, sillä minulla on 1,5v maltankoira ja odotan esikoistani. Minulle sanotaan että pitäisi luopua koirasta kun vauva tulee ja minua todellakin harmittaa tämä asia. Koirani on kun oma lapseni ja se kuuluu perheeseen. Haluaisin tietää onko tämä siis totta että koira on hankala pitää kun tulee uusi vauva taloon? Onko kenelläkään kokemusta asiasta? Onko teillä ollut koira ja miten sen kanssa on sujunut? Oma koirani on kiltti ja on tottunut lapsiin eikä riehu niiden ympärillä lainkaan. Tämä asia todellakin masentaa minua sillä en halua luopua koirastani. Olisi ihana kuulla muiden tarinoita:-)
Missä minä olen?
Täällä Vanhempien-jutut voit kysyä ja vastata kysymyksiin ja jakaa kokemuksiasi muiden kanssa!
Ihanaa kun on noin moni jaksanut ottaa kantaa tähän! Kyllä se vaan näin on että koira pysyy, perheen jäsen se on kuitenkin ollut jo kauan ennen vauvan tuloakin joten jollei ongelmia tule niin ei meidän Hani mihinkään lähde :) ihanaa kun ootte vastaillut, tuli niin paljon parempi ja varmempi fiilis tästä kun sai kuulla muitten kokemuksia:) kiitos! Vielä jos on vinkkejä koiran kanssa niin kirjoitelkaa ihmeessä! :) tosi kiva kuulla!
Lisään vielä sen mitä tuola ainakin vinkkikilpailuissa on pyörinyt tästä vauvan tutustuttamisesta lemmikkeihin. Meillä isäntä vei joka sairaalapäivältä reivun kotiin kun sinne malttoi lähteä. Riepu pyöri mun ja ipanan seassa niin että siihen jäi sekä mun, tissimaidon että vauvan hajut. Riepua ei annettu koiralle ja kissalle leikkikaluksi, vaan sit haisteltiin nätisti. Neljä riepua ukko ehti viedä kotiin (viimeisin kotiutumispäivänä vähän ennen kun kotiuduttiin) ja hienosti väki tiesi mitä on tiedossa. :)
en lukenu kaikkia vastauksi mut ÄLÄ LUOVU...maltankoirat kaiketi on muutenkin niin kilttejä ja sopeutuvaisia. kunhan muistaa että antaa koiran hyväksyä vauva laumaan, meillä se havannankoiran kohdalla kävi kielenlipaisulla ♥
meillä kanssa koira tykkää vauvan kakasta hyi!! :D ongelmahan on tosiaan ennemminkin se että miten lapsi suhtautuu koiraan jos kyseessä on kuitenkin peruskiltti koira.. ja se meillä ainakin merkkas kun tuo koira on valmiiksi tosi oppivainen ja tottelevainen, mitä nyt haukkuu paljon, niin ongelmia ei ole tullut nytkään.. ja kun on vielä noin pienestä rodusta kyse sulla niin vielä parempi joten en ymmärrä miksi pitäisi luopua muka varmuuden vuoksi? =) ehkä ihmiset ennakoivat liikaa kun eivät halua ottaa riskejä kun koira kuitenkin toimii vaistojen varassa aina, oli sitten peruskiltti tai tottelematon niin jos lapsi lähestyy lelu kädessä niin koira sen nappaa ja sormet on vaarassa, eihän se sitä pahuuttaan tee tietenkään mutta nopeasti lapsikin oppii varomaan =)... meillä ainakin on todella ihana ja kiltti koira ja kaikista tärkein mielestäni on se että KOIRAN ON JO VALMIIKSI TIEDETTÄVÄ PAIKKANSA eli lapsi ei ole uhka kun tietää paikkansa.. ja aikahan se toki näyttää miten koira suhtautuu laumakaveriinsa mutta tuommoinen sylivauva ei ainakaan ole mitenkään haasteellinen kaveri alussa, isompi taaperi ehkä ja senhän kaikki tietää varmasti että kun pientä lasta ja koiraa ei jätä ikinä kaksin niin ei käy mitään suurempaa ainakaan.. mun vinkit on siis että koiran voi pitää jos -koira tietää paikkansa jo valmiiksi eli on alimpana laumassa eikä aiemminkaan ole sitä kyseenalaistanut eli ei ole dominoiva -ei koe olevansa uhattuna ja että koiralla on aina oltava rauhallinen oma paikka johon vauvaa ei päästä (ja kupit rauhaisassa paikassa tietty) -totuttaa varovasti ja tekee esim herkuilla siitä positiivisen asian -kannattaa myös muistaa rokottaa(+madottaa) koira säännöllisesti ettei vaan tartuta mitään rabiesta vauvaan :D kyllähän sinä varmasti koirasi tunnet (niin paljon kun suden sukulaista nyt voi tuntea :P) joten vähän jo osaat ennakoida miten koira tulee suhtautumaan vauvaan aiemman perusteella =) en tosiaan jaksanut lukea muiden vastauksia joten voin toistaa kaikki samat :D mutta maalaisjärki tässäkin.. ymmärrän sinua hyvin koska itsekin raskaana oikein itkin että entä jos vanha koiramme ei osaakaan olla uuden tulokkaan kanssa tai vaikka puree kun piikkihän se heti olisi, ja vaikka koira on lapsia nähnyt paljon mutta on tosiaan vanha pappa jo, mutta loistavasti on mennyt, mitä nyt välillä lipaisee vauvan naamaa mistä vauva ei tykkää ;D
Kirjoittaja on poistanut kommentit.
Kyllä mä ainakin ymmärsin, mutta meillä syö koira samaan aikaan vain ja ainoastaan siksi että muuten koira saisi vasta illalla ruuan kun ipana on nukkumassa. Ja lapsi kyllä saa ruokansa ennen koiraa, mutta koira on nopeempi. :D
Mä en edes lukenut muita kommentteja ennen kun kirjoitan tämän kysymyksen; MIKSI IHMEESSÄ PITÄISI KOIRASTA LUOPUA VAUVAN TAKIA? :o Oon ihan yks iso kysymysmerkki täälä. :o Komppaan PuhOuu:ta tosta että johdonmukaisuutta, alusta asti vauvan tavarat on vauvan ja koiran lelut sun muut on koiran. Piste. Ja miksi se nyt niin vaikeaa olisi? Siis vauva ja koira? Mä oon viikot yksin kotona kun ukko on reissussa (nyt ipana siis 1v 3kk) ja käyn aamupissattamassa koiran jo ennen kun avaan ipanan makkarin oven, oli tyyppi hereillä tai ei. Pikaseen käydään tossa naapurin ojassa niin että tekee tarpeensa. Sit saa aamuruuan samaan aikaan kun ipana saa aamupalan ja seuraavan kerran pääsee pihalle jos on hyvä sää niin siinä kun on syöty se aamupala, mut jos on huono sää niin vasta näin kun ipana on päikyillä ja sit onkin pidempi (jopa korttelin ympäri) lenkki. Sit taas päikkäreiden jälkeen lenkki ja iltaruoka iltapalan kans samaan aikaan ja kun ipana unilla niin taas korttelin ympäri. Mistä kohtaa vaikeaa? :D Sillon kun toi tyyppi oli ihan minipieni niin asuttiin vielä sellasessa talossa missä pystyi päästämään koiran vaan suoraa takapihalle (aidattu takapiha) niin sillonhan vasta helppoa olikin. Toki, meillä on iso koira (sakemannia, venäjän harmaata ja belgialaista, kohta 3v) että vaatishan toi pidempää lenkkiä. Mut tilanne on tämä. Ja kyllä toi useimmiten pääsee kerran päivässä vähä pidemmän lenkin rattaiden vierellä. :) Ja allergioista, mun siskolla on labbis ja niiden ipanalla (reipas 2v) on juuri todettu erittäin paha koira-allergia ja suht. paha kissa-allergia, eikä silti aiota luopua koirasta. Miksei? Koska ei neiti saa oireita koirasta. Eikä kissasta. On siis jo siedättänyt itse itsensä. :) Ja melkein asian ohi, mulle joku vuosi sitten lääkäri sanoi että mun pitää luopua kissoista ja koirista kun oon kerran allerginen (pistotestissä pisteitä tais tulla 4 tai 5, eli todella vähän). Katoin hetken lääkäriä hoo moilasena ja totesin että mä luovun mun lemmikeistä sillä samalla sekunnilla kun sä luovut sun lapsista. Sen koommin ei oo kukaan ehdottanut lemmikeistä luopumista.. :D
Ihanaa kuulla, että teillä on mennyt hyvin koirienkin kanssa:) kyllä mä oon yrittänyt sanoa että en ole siitä luopumassa mutta paljon on sanottu että en vielä tiedä minkälaista on uuden lapsen kanssa ja että se tulee olemaan liian vaikeeta jne. Kyllä mä oon päättänyt pitää sen ihan itselläni ja jos sitten tulee ongelmia niin sitten miettiä jos laittaa vaikka sukulaisille hoitoon. :)
No ei tarvii luopuu ! Mä ootan nyt toista lastani ja meil on 11 kissaa ja tänä tulee koiraa, mieleenkää tulis luopuu. Ellei sit ilmenis joku paha allergia. Ja nekin voi altistamalla lähteä.