Olen itse tässä viimmepäivinä alkanut miettimään miten mun ja tuon kihlatun kanssa parisuhde näyttää vaikka 5-10v päästä. Jotenkin pelkään tulevaisuutta,että jos meidän seksielämä ei kohtaa enää ollenkaan, ollaan yhdessä vain lapsien takia ja tunteet loppuu kokonaan tai jotain muuta tapahtuu ja erotaan. Meillä on 14v ikäeroa. Olemme lasta yrittäneet pian 6kk. Pelkään, ettei meille jää enää yhteistä aikaa toisillemme,kun lapsia ehkä jonain päivänä tulee tai seksikin alkaa olla vain sellaista rutiinia hommaa tai sitä ei ole ollenkaan. Mitenkä teillä muilla on mennyt parisuhde kumppaninne kanssa ja kukoistaako teidän parisuhde nyt kun on lapsia ja oletteko onnellisia yhdessä? En nyt oikein osaa tätä selittää tarkemmin,mutta onkohan kukaan muu ollut samassa elämäntilanteessa,kun minä ja miettinyt tälläisiä asioita? :)
Missä minä olen?
Täällä Vanhempien-jutut voit kysyä ja vastata kysymyksiin ja jakaa kokemuksiasi muiden kanssa!
Joo tuo mun kihlattu myös joutuu tekemään näitä koti -ja ulkomaanmatkoja, ja on poissa sen parisen viikkoa ainakin. Ei nyt onneksi vielä ole joutunut pitempiä aikoa olemaan poissa kotoa. Vielä en osaa sanoa miten sitten,kun lapsia saadaan :). Eipä meilläkään mitenkään kauaan riidellä ja en mä oikein osaa tuolle miehelle olla vihainen,kun mä jo sille hymyilen,vaikka minuutti sitten olin vielä vihainen :D
MrsMetalli: No näinhän se vähän meilläkin osittain on, että ei raaskita jättää lapsia hoitoon. Tai lähinnä minä en raaski. Ainahan on mahollisuuksia pyytää vaikka MLL:n hoitaja kotiin, mutta en vaan jotenkin osaa.. :) Ehkä sit muutaman vuoden päästä. ;) Meilläkin yhteinen aika ajottuu sinne uniaikaan, jos vaan mies ei ole töissä.
Niin siis tarkoitin, että ristiriitoja tulee, kun itseä välillä harmittaa, kun mies on pitkää päivää töissä ja itse olen aina yksin lasten kanssa. Mutta siihenkin olen tottunut. Silloin lähinnä niitä pikkuriitoja tulee, jos olen kovin huonosti saanut nukuttua ja olen huonolla tuulella. Mut onneks ollaan molemmat aika lunkeja tapauksia, eikä lainkaan pitkävihaisia. Usein ne pikkuriidat menee lopulta naurun puolelle. ;)
Mä neuvoisin kans, et älä turhia murehdi!! :) Eihän sitä kukaan voi tulevaa ennustaa. Jos teillä kerran nyt on kaikki hyvin, eikä suurempia ongelmia suhteessa ole, niin tuskimpa kaikki muuttuu noin vaan yhtäkkiä huonoksi. Ainahan sitä tulee ylä- ja alamäkiä, mut ne nyt kuuluu parisuhteeseen. Itselläni on 8v vanhempi ihana mies, minä 26v. ja mies 34v. Yhdessä on oltu reilut 5 vuotta ja kaksi ihanaa lasta on saatu aikaiseksi. Meillä ainakin kaikki menee oikein hyvin, vaikka meillä onkin lasten syntymän jälkeen ollut vain pari kertaa mahdollisuus lähteä viettämään aikaa ihan kaksin. Tukiverkostoa kun ei ole, molemmat isovanhemmat asuvat kaukana ja kaikilla lähimmillä ystävillä on itsellä pieniä lapsia. Lastenhoitoapu on siis kortilla, mutta silti meidän suhde on pysynyt hyvänä. Tottakai niitä pieniä ristiriitoja tulee silloin tällöin, varsinkin kun mies on vuorotyöläinen ja olen paljon yksin kotona pienten lasten kanssa (8kk ja 2v vanhat). Mutta yhtälailla rakastetaan toisiamme hulluna ja suhteen kaikki osa-alueet voi hyvin!! ;)
No minä enimmäkseen tressaan näistä töistä,kun olen kovasti yrittänyt saada vakituista paikkaa,mutta mulla on ollut nyt tälläisiä sijaistöitä vain. Nytkin olen ollut jo kuukauden työttömänä,että välillä alkaa vähän väsyttämään tämä kotona oleminen ja että aika menisi nopeampaa,kun olisi töitä, niin ei tarttisi tuon miehenkään mua elättää. Parempi vain olla nyt miettimättä tulevaa ja elää tässä hetkessä niin,kun aika moni on täälä sanonut :)
Jospa nyt sitten lakkaan miettimästä tuollaisia asioita,kun ei meidän parisuhteessa mitään vikaa ole :D Me ollaan tuon miehen kanssa samanlaisia varsinkin,jos tulee joku riita niin me vain mökötetään melkeinpä :). Mä yleensä purkaan niitä tunteita kirjoittamalla paperille ja näytän miehelle ja sitten vasta jutellaan niistä. Mies usein sanoo mua epävarmaksi ja sellainen nyt vähän olenkin,kun teini-iässä mulle tapahtui sellainen asia,jonka takia mä en nyt juuri kovin miehiin luota. Osaamme toisistamme jo tunnistaa koska toinen on pahalla päällä.
Meilläkin löytyy miehen kanssa 8v ikäeroa mä olen 25v ja mies 33v. Meillä tuo ei näy kyllä oikeastaan missään tai no yhdessä asiassa. Mies kun muistelee esim 80luvun lopun tapahtumia sille täytyy aina muistuttaa että olin tyyliin 2v joten muisti ei ihan pelaa. Eihän tuo muuten mitään mies saattaa vaan vähän ärsyyntyneenä ihmetellä miten en muista esim estonian uppoamista. Elämä sujuu hyvin ja toinen lapsi on tulossa. Meillä minä en ole juurikaan miettinyt noita asioita mies joskus tunnusti miettineensä että koska mulle tulee kapinavaihe kun mulla ei sellaista ole vielä koskaan ollut edes teini iässä. Mutta mä en vaan ole kapinoivaa tyyppiä. Olen myös ollut aina ikäistäni vanhemman oloisen tuntuinen. Toiveet elämän suhteen kohtaa niin kuin seksielämänkin tarpeet.
Mukava kuulla :) Mä tässä välillä mietin vähän turhia asioita ja eiköhän se yhteinen aika riitä vielä lasten jälkeenkin. Kuiteskin nuoria tässä vielä ollaan ja elämä edessä :)
Olen itse 21 ja mies 35. Yhdessä oltu nyt 1v ja 8kk. Mä olen näitä asioita paljon miettinyt suhteen alussa jo, mutta nyt alkoi vain nuo asiat jälleen mietityttämään. Meillä ei muuten ole mitään ongelmia ollut nyt hetkeen, ei ainakaan tuosta ikäerosta. Elämä menee hyvin,kun olemme tuon miehen kanssa melko samanlaisia luonteeltamme ja rakastamme toisiamme paljon :)