Ajattelinpas kirjoitella,ja itseasiassa kysellä mahdollisia kokemuksia siitä kuinka monikulttuurisessa suhteessa käsitykset,toiveet ja ajattelutavat ovat ristenneet raskauden myötä ja lapsen syntymän jälkeen. Elän itse monikulttuurisessa suhteessa,mieheni on kurdi. Yhdessä olemme olleet muutaman vuoden ja loppusyksystä esikoinen ilmoitti odottamatta tulostaan,vai voidaanko sanoa että "odottamatta"?-kyllähän aikuisena ihmisenä tiesimme ns. Riskin olevan. Ensi shokin jälkeen olemme molemmat kuitenkin hyvin onnellisia tapahumasta ja isäkin osoittaa paljon hoivaa ja kiinnostusta raskauden kulusta ja vauvan kehityksestä. Huomaan kuitenkinkulttuuripohjan säätelevän paljon sitä kuinka mieheni kokee naisen elämän muuttuvan raskauden myötä. Toisinaan ne ovat olleet jossain näärin kompastuskiviä,toki kaikesta voimme puhua,tosin tuntuu että tietyt periaatteet ja näkemykset ovat jossain alkukantaisissa geeneissä miehelläni ja juurikin oman kulttuurinsa ja sen muovaamana,mihin on oppinut ja kasvanut. Niin,noinkohan kanssasisaria löytyisi :)