Ensimmäinen raskaus ja täytyy sanoa että tähän ei tottuneella alkaa olla jo hivenen tuskaiset oltavat. Neuvolassa jo viikolla 37 sanottiin, että kohdun kaula pehmentynyt, mutta tyttö se nyt tälläkin hetkellä vetelee iloisesti jumppaohjelmaa masussa. Kaikista hassuinta on, että mulla on tullut yhet ainoat harjotussupparit tässä matkan varrella vaikka kuitenkin liikun aktiivisesti. Pihatalkoissa haravoin varmaan neljä tuntia yhteen putkeen, ja ainoa mitä tapahtui oli että sain 5 vuotta sitten leikatun polven kipeäksi. Hevosen omistajana käyn pitkillä kävelylenkeillä hevosen kanssa (ratsastuksesta luovuin 2kk sitten kun alkoi maha olla edessä, ja hevosen selässä hölskyminen sai rinnat vuotamaan) eikä mitään tapahdu :D Koko talon siivoamista, joskus jopa kaksi kertaa viikossa ja nyt pitäisi aloittaa ikkunoiden pesu. Seksit, saunat, minttuteet kokeiltu, mutta tosiaan ei minkäänlaista reaktiota. En tietenkään sano tätä sillä että haluaisin eroon tästä mahasta, mutta asia synnytyksen käynnistämisestä on vähän ahdistava. Kyllähän jokainen lapsi ulos tulee, ennemmin tai myöhemmin, ja ehkä tyttö on kuullut mun valittavan että ulkona on kylmä, eikä sen takia halua vielä syntyä :D
Missä minä olen?
Täällä Vanhempien-jutut voit kysyä ja vastata kysymyksiin ja jakaa kokemuksiasi muiden kanssa!
Itse kanssa kannatan lepoa. Mulla 3 lasta, ja jokaisen kanssa oltu jo sairaalassa ennen synnytyksen alkua. Tästä viimeisestä edellisiltana käytiin miehen kanssa lyhyehköllä rauhallisella kävelyllä. Sitten taas aamuun mennessä oli istukka tiputellut verta, joten soitin, ja pyysivät tulemaan. Siellä seurailivat osastolla. Lääkärintarkastus, ja synnytys oli käynnissä. Taas lepoa osastolla, ja sieltyä synnyttämään. Päivällä syntyi. Tästä on kohta kolme vuotta. Eli jokaisen kohdalla olen lepotilanteesta lähtenyt synnyttämään. Mulla vain ensimmäinen synnytys käynnistettiin hepatogestoosin takia. Kaksi muuta synnytystä alkaneet luonnollisesti. Keskimmäinen synnytys ei ollut käynnissä, kun mentiin sairaalaan, mua oli supistellut illalla. Laittoivat lepohuoneeseen meidät. Oltiin just ennen puolta yötä sairaalassa. Lepoa siinä sitten jotain kolmisen tuntia, ja poika syntyi 5.08.
Mä suosittelen samaa kuin Vipe. Lepoa! Synnytys on hirmuinen urakka, eivät turhaan sano, että on kuin maratonin juoksisi. Kroppa tarvitsee lepoa ja tankkausta ennen kuin moiseen voi ryhtyä. Eli nyt siivoilut sikseen ja pari päivää rentoa oleskelua ja itsensä hellittelyä. Sitten voi lapsikin siellä masussa rauhoittua ja levätä kun äitikin rauhoittuu. Sen jälkeen on saumat päästä synnyttämään. Mulla pienimmästä supisteli kipeästi rv 28 lähtien ja lopulta syntyi 40+5. Kolmatta lasta sai odotella pisimpään. Kävin pariin otteeseen hieronnassakin hakemassa vauhtia suppareihin mutta lopputuloksena 2 hyvin nukuttua yötä. Olinhan viimeiset 3kk nukkunut koiranunta ja heräillyt useita kertoja yössä. Olin liian väsynyt synnyttääkseni. Hieronta rentoutti ja auttoi nukkumaan. Se oli sillä hetkellä se, mitä kroppa tarvitsi eniten.
Mul meni kaks viikkoa yli lasketunajan mut se oli ihan hyvä et poitsu sai kerätä painoa lisää, oli syntyessä 3270 g. Mul oli käynnistys suunniteltu sunnuntaille ja supistuksia alko tulee lauantaina. Sunnuntaina mentiin synnärille aamulla ja puhkasivat kalvot kolmen aikaan päivällä. Kuudelta mentiin synnytyssaliin, jossa sain supustuksia lisäävää lääkettä. Kasilta illalla en ollu auennu ku 3 cm ja alko kyl turhauttaa ku oli supistellu niin kovasti koko päivän. Mies ehti lähtee kotiinpäin jo ku kättäri oli et nyt synnytys alkaa. Onneks mies ehti viel mukaan synnytykseen. Ei kannata stressata käynnistystä. Omal kohdalla supistukset oli kauheempia ku itse synnytys. En ottanu epiduraalia vaan alas jonkun s alkavan lääkkeen ja onneks kuuntelin kättäriä, synnytys oli ihana kokemus. Kaikki on tietysti yksilöitä ja synnytys menee omallapainollaan, ei mee niinkun elokuvissa. Mul oli itelläni ollu aina suunnitelma et haluun keisarinleikkauksen mutta onneks synnytin/sain syntyttää normaalisti. Muutamalla tutulla käyny et käynnistetty synnytys, jouduttu viime hetkillä tekee keisarinleikkaus ku vauva ei oo suostunu tulee itse ulos. Niinkun sanoin aiemmin älä stressaa liikaa et millon vauva tulee tai käynnistystä, ne menee omalla painollaan. Meiän poitsu ens viikolla 10 kk. Tsemppiä loppuvaiheeseen :)
Mulla on tohon teoria,siis ihan oma päästä vedetty eikä perustu millään tavoin faktoihin,mutta mitä kaveri piiriä seurannut,niin miettinyt että miksiköhän juuri he menevät käynnistykseen asti jotka jo joltain 38-39 alkaa jo "häätää" lasta pihalle näillä akupainanta ja liikunta ja siksi yms. Keinoin joiden uskotaan auttavan.. Noh,se mun päätelmä on se että jos liikaa koittaa saada vauvaa syntyyn,niin kroppa on niin ylirasittunut ettei se yksinkertaisesti jaksa mitään synnytystä käynnistää.. Toki perus arki liikunta on tärkeää,mutta jos huhkii ja tressaa ajatuksessa koko ajan että tällä varmasti syntyy niin ei synny.. Eli koita vaikka muutama päivä ihan rentoutua sekä fyysisesti että henkisesti.. Itsekin siis olen toki päivittäin liikkunut ja pojat syntynyt 40+0 ja 40+2 mutta siis liikunta ollut sellaista arkista ja leppoista.. Ja sitten jos jotain lohdullista.. Mulla esikoisesta ei ollut yhden yhtäkään harkka supistusta,ei pienintäkään ja lääkäri totesi ettei mitään muutoksia kohdun suulla ja vauva tosi ylhäällä,eli ei yhtään laskeutunut lähtövalmiiksi ja ettei se sieltä ihan hetkeen tule,niin silti syntyi laskettuna ja nopeasti.. Eli vaikkei mitään merkkejä ois että lapsi ois valmis syntyyn,niin voi silti yks kaks alkaa synnytys.. Meillä oli laskettu aika 10.6. Niin 9.6. Joskus ehkä 6 aikaan illalla totesin miehelle että "no tää nyt menee sitten yli lasketun ajan kun ei ainakaan huomenna synny kun ei se laskettuna tule ja tälle päivälle ei enää ehdi" no siitä meni joku ehkä kolmisen tuntia kun tunsin supistuksen ja sanoin miehelle että nyt vihdoin tuli eka harjoitus supistus,sitten tulikin toinen ja kolmas ja olivat heti aika kipeitä.. Totesin että eipä ne taidakaan olla harkka suppareita vaan niitä oikeita.. Mä en halunnu jäädä kotiin vaikka sanotaan että ensisynnyttäjällä ei ole mikään kiire vaan voi muutaman tunnin hyvin odotella,mutta musta tuntui että nyt on aika lähteä.. Poika heitti volttia vielä matkalla sairaalaan eli ei ollut laskeutunut edelleenkään,mitään limatulppaa ei ollut tullut eikä muuta.. Noh sairaalassa todettiin että kyllä se synnytys on käynnissä ja poika riehui niin ettei sitä saatu niille sydän ääni käyrillekään.. Lopulta kävi niin että poika syntyi kuin syntyikin laskettuna päivänä ja koko raskauden ekasta supistuksesta meni kaikkiaan 4,5 tuntia siihen että oli lapsi pihalla.. 😄 Eli lyhyesti,älä tressaa vaikkei olisi mitään merkkiä synnytyksen käynnistämisestä,koska se ei kerro sitä etteikö synnytys voisi käynnistyä hetkenä minä hyvänsä.. Toisen lapsen kanssa kävi samoin.. Harkka supistuksia oli kyllä ollut,mutta muuten tilanne niin epäkypsä kun vaan voi,mutta niin tuli tuokin nopeasti sitten kun päätti tulla.. Tsemppiä odotteluun,yritä siirtää ajatukset jonnekin sinne 42 viikolle,että siellä sitten viimeistään saa tytön syliin ja lopeta "odottaminen" nii ehkä kroppa ja mieli rentoutuu synnytys "kuntoon" 😊 Tämähän on toki helpommin sanottu kun tehty,mutta aina voi yrittää 😂