Kertokaa mulle vähä millanen paikka tuo seinäjoen sairaala on. Nyt on ruvennu lähestyvä H-hetki jo jännittämään, nii ois kiva tietää, millaseen paikkaan sitä on menossa puskemaan pientä pihalle. Onko kätilöt minkä laisia? Kuinka isä otetaan huomioon? Ja omia kokemuksia saa kans kertoa :)
Missä minä olen?
Täällä Vanhempien-jutut voit kysyä ja vastata kysymyksiin ja jakaa kokemuksiasi muiden kanssa!
Itse tykkäsin synnyttää siellä. Mulla tuli lapsivedet pihalle kahentoista yhden välillä yöllä. Sitten kiireellä sairaalaan. Tosin matkaa ei ollu, kun tuo vaivaset 200 metriä :) Siellä kätilö otti mut ja miehen hyvin vastaan. Sama kätilö autto mua koko synnytyksen ajan ja kyseli aina, koska haluaa kipulääkkeitä ja mitä haluais. Se jäi harmittamaan, että en ehtiny tutustua siihen kylpyammeeseen tai saunaan, kun synnytykseni kesti vähän aikaa. Osastolla hoitajat oli tosi mukavia ja heidän mielestään tyhmiä kysymyksiä ei ollut. Sain nukuttua tosi hyvin ja isä otettiin hyvin huomioon.
Rj kiitos sullekin :) Toivotaan et te sen kakkosen saisitte. Tänään neuvolassa oli kans puhetta sairaalasta, valitettavasti mulla ei jostain syystä oo mahollista päästä etukäteen sinne tutustumaan, mut täti näytti netistä et mistä löytyy video et pääsee virtuaalisesti näkemään osastot yms. Kehuin myös teitä ja liberon muitakin mammoja, et kuin suuri lohtu ja turva tää palsta on ollu, ku on saanut kysellä mieltä painavista asioista, jakaa kokemuksia ja lukea muitten kertomuksia omasta arjesta. Kiitti teille *sytän*
Sahanna, en toki muista. :o Mut silloin kaks vuotta sitten sillä oli vähän yli olkien tummanruskeet hiukset ja olisko ikää joku 35-40v. Aivan ihana.
Mä oon kans synnyttänyt Seinäjoella. Pari vuotta tulee elokuun 5. siitä päivästä. :) Mut mut, mun ensikosketus oli hyvä. Siis se kun kirjauduttiin sisään (meni vedet 02:45) ja pistettiin käyrille ja isäntä passitettiin kotiin nukkumaan kun yks supistus piirtyi enkä sitäkään tuntenut. Ja vielä pitkän aikaakin oli hyvä fiilis, sain kipulääkkeen sit kun ei pysyny enää jalat alla, kätilö vaan sanoi että olisit nyt hyvä likka kelloa soittanut. :D Salissa tuli ekaa kertaa sellanen fiilis et ei juma mä haluan ihan mihin tahansa muualle synnyttämään. Ensimmäinen kätilö oli nimittäin sitä mieltä että kun lasta synnytetään, ei saa huutaa eikä kirota. Se ei ymmärtänyt kun melkein tavutin että mä haluan epin, NYT. Se oli sitä mieltä että odotetaan siihen kun vuoro vaihtuu, mikä onneksi tapahtui 15min päästä, mut kun väänsin rautalangasta mun asiani niin sit se vissiin tajus että muhun tosiaan sattuu aika lujaa. Mut sit tää synnytyksen loppuun hoitanut kätilö oli aivan käsittämättömän ihana nainen, se ymmärsi miks huudan ja kiroon ja oli sitä mieltä et anna tulla kaikki mikä lähtee. Salissa oltiin siis n. 4h. Osastolle kun päästiin niin oli jo iltamyöhä ja iskä lähtikin heti kotiin (raukka ihan pihalla mitä juuri on tapahtunut :D). Osastolla suurin osa hoitsuista oli aika töykeitä, tai en tiedä otinko liian henkilökohtaisesti, mut silti. Eikä nuo äititoveritkaan järin mukavaa seuraa olleet, katsoivat nenänvartta pitkin että mikäs pikkulikka tänne on eksynyt (olin siis 21v ja muut +30 vähintään). Mut yks lastenhoitaja on jäänyt mun mieleen, sellanen vanhempi isohko rouvashenkilö, nimeä en valitettavasti enää muista. Mut tää rouva oli siis tosi ihana, piteli vauvoja kuin omiaan et äitit saa vähän edes levätä välillä ja kertoi hauskoja juttuja ja lauleli tuutulauluja vauvoille. Kyseinen hoitaja oli myös ainut joka tajusi että mun voi olla vähä väsy, vedet meni siis 02:45 ja sitä ennen nukuin tunnin kun en saanut nukuttua, oli ihan sika levoton fiilis koko ajan. Ja siis samoilla silmillä mentiin, en mä oo suppareiden välissä nukkunut tai epiduraalin jälkeen nukkunut, tositoimissa me on oltu. :D Mut toi nainen ymmärsi ja vei meidän vauvan vauvalaan ekaksi yöksi (tai siis haki joskus klo 03 ja toi takasin aamulla 7 aikaan). Niin ja vielä se että meidän olis pitänyt jäädä neljänneksi vuorokaudeksi koska mulla ei noussut maito kunnolla. Tein jälleen oman kantani selväksi ja sanoin että lääkäri on ainut joka voi evätä meidän kotiinlähdön, et kyl se maito kotona paremmin nousee kun täälä. Kaikenkaikkiaan mulle jäi hyvä fiilis, vaikka aika paljon huonoakin tohon 3 vrk mahtuu, mutta kokonaiskuva jäi hyväksi kiitos noiden kahden ihanan naisen. :) Mut seuraava synnytys kun koittaa hamassa tulevaisuudessa, aion pyytää et saatais se joku lyhyt sairaalassaolo, tyyliin käydään synnyttämässä ja kotiin (jos sellainen on Seinäjoella mahdollista) koska mä (ja mies) ahdistutaan molemmat aivan liikaa sairaalassa, eikä kyse oo vain Seinäjoesta, vaan jokaisesta sairaalasta. Tulipa stoori! :D
Kiitos teille :) Mä en ymmärrä ku mua ei oo pahemmin koko synnytys mietityttäny alkuaikoina (toki se on mielessä käyny) mut nyt välillä iskee oikee paniikki et mihin mä oon joutumassa tämän kans :) Mut tuo helpottaa ku saa vähä lueskella toisten kokemuksia ees tosta osastosta ja henkilökunnasta. Onhan tässä vielä pari kuukautta aikaa ressata ;D
Miten tuo tukihenkilö/tuleva isimies otetaan siellä huomioon? Tuli tuosta eväs -ketjusta mieleen et kuin siellä mies saa ruokaa vai pitääkö varata paljoki evästä mukaan.
Mä oon synnyttänyt siellä kolme kertaa ja ihan hyvä mieli on jokaisesta kerrasta jäänyt :) Kai se riippuu ihmisestä mimmonen on, että miten ottaa asioita yms.. Mulla itellä ainakin on semmonen muistis, että ihanan rauhallista :)