Olen jo pitkään tuntenu itteni väsyneeks ja itkuseks. Sunnuntaina puhuin miehelleni asiasta ja sanoin et aijon käydä neuvolassa asian tiimoilta. Tänään kävin neuvolassa ja tein masennustestin. Pisteitä sain 19. Eli miulla on vakava masennus neuvolan mukaan. Ajattelin aina et pärjään ja jaksan ilman apua. Mies on viikonloppusin kotona ja viikol reissuhommis eripaikkakunnalla. Kotona olen melkein 3 vuotiaan uhmaikäisen tytön kans ja 5kk vanhan pojan kans. En halua läheisille asiasta hirveesti puhua vaikka sieltä saisinkin apua. Tänään ku on joutunu käymään tunteita läpi monesti niin aina mieli synkkenee entisestään. Koko aika on tunne etten ole tarpeeks hyvä äiti lapselleni. Äitini sanoi perjantaina et en oo osannu kasvattaa tyttöäni oikein ku se on niin vilkas ja ei kuuntele miua. Mie tiedän sen et se on vilkas ja uhmakas. Mie en oo mahtanu sille mitään. Aina mie ruokin lapset ja puen puhtaat vaatteet. Aina vaikka kuinka en jaksais luen iltasadut ja leikin. Mut sillon ku lapset nukkuu ja saa sen hetken olla rauhas niin kaikki tunteet nousee pintaan ja pelkkä astarin tyhjentäminen tuntuu vaikealta. Ensi viikon tiistaina on aika psykologille. Huomenna pitäis soittaa lääkärille ja varata aika et saan mahdolliset lääkkeet alotettua. Onneksi mies on ymmärtäväinen ja oli pomon kans tänään sopinu et hän tekee tunnit täyteen alkuviikosta et pääsee aikasemmin kotiin. Seki alko jo itkettää et hän näin teki. Halusin vaan jakaa tämän asian jonkun kanssa koska en halua puhua tästä viel muille.