Ihan ensiksi haluaisin mainita, että en kaipaa mitään "Jätä se p*skiainen.." -kommentteja jne. vaan nimenomaan palautetta ja neuvoja. Olemme avopuolisoni kanssa kummatkin 80-luvulla syntyneitä, ikää siis on jo jonkin verran. Mieheni on minua 5 vuotta vanhempi. Perheeseemme kuuluu meidän lisäksi 1- sekä 3-vuotiaat lapset. Toimin pääsääntöisesti kotiäitinä, tehden välillä keikkaa työpaikallani. Meille olisi syntymässä loppuvuodesta kolmas lapsi. Asumme omistusasunnossa, joten mahdollinen ero olisi senkin osalta hieman hankalampaa. Olen ollut pääsääntöisesti kotiäitinä viimeiset 3 vuotta, siitä saakka kun esikoinen syntyi. Kaikki olivat hyvin ja elämä kukoisti. Esikoisen ollessa 6kk vanha, ostimme nykyisen asuntomme. Meillä oli tuohon aikaan myös koira, joka oli ns. tullut kaupan päälle kun aloin mieheni kanssa seurustelemaan, oli käytännössä siis mieheni koira. Mieheni on ollut todella kova harrastelemaan kaikkea; salibandya, jalkapalloa, jenkkiautoja jne. Joten hänelle lasten syntymä on ehkä ollut se ns. rankin kokemus, koska on joutunut vähentämään harrastuksiaan. Itse en ole koskaan oikein harrastellut mitään, siksi en ole lapsiani kokenut "taakaksi" harrastuksieni suhteen. Toki, laitoin mieheni selkä seinää vasten harrastuksien takia esikoisen ollessa pieni, eli käskin häntä rajoittamaan harrastuksiansa 1-3 kertaa viikossa. Tämä oli mielestäni minulta oikeutettu veto, koska muuten hän olisi juossut harrastuksissaan varmaan 5 päivänä viikossa, tiedä vaikka enemmänkin. Toisen lapsen synnyttyä, päätimme antaa koiran pois, koska miehelläni ei aika enää riittänyt koiran hoitamiseen. Koira alkoi oireilla ja pääsi pari kertaa näykkäsemään esikoista kädestä. Onneksemme löysimme koiralle aivan ihanan kodin eläkeläispariskunnan luota, jossa hän viettelee hyvinkin leppoisia "eläkepäiviä" tänä päivänä. Ratkaisu ei tietenkään ollut mieheni mieleen, mutta lopulta hän ymmärsi, tai ainakin toivon niin, että ratkaisu oli koiran sekä lasten parhaaksi. Toisen lapsen ollessa pieni, mieheni jäi kiinni Tinderin käytöstä. Jos joku ei tiedä mikä se sellainen on, niin lyhyesti sanottuna; seuranhaku-/treffipalsta. Ennen tuota juttua olin luottanut mieheeni täysin, mutta tuon jälkeen luottamukseni romahti täysin. Kaiken lisäksi, tämä kävi ilmi sillälailla, että vanha ystäväni otti minuun yhteyttä ja kertoi löytäneensä hänet sieltä. Mieheni kielsi tavanneensa sitä kautta naisia ja että oli muutaman kanssa vain vaihtanut kuulumisia. Olin oikeasti järkyttynyt kuinka joku saattaa tehdä noin toisen seläntakana. Asian tullessa julki, totesin hänelle tyynesti että "Eikös edellinen suhde pitäisi laittaa poikki ennen kuin etsii uutta..?" Kielsi etsivänsä seuraa/treffikumppaneita.. jota kyllä syvästi epäilen vielä tänäkin päivänä. Mieheni on aina ollut kova valittamaan seksin vähyydestä suhteessaamme. Itse olen puolestani niitä, jotka pitävät seksiä toisarvoisena parisuhteen mittarina. Miehillehän seksi on aina se ns. parisuhteen mittari. Itse toivoisin saavani yksinäisenä kotiäitinä enemmänkin läheisyyttä ja arvostusta kuin seksiä. Toisen lapsen jälkeen käytimme hetken aikaa ehkäisyä (ehkäisyrengasta), mutta jätimme sen kuitenkin hetken kuluttua pois, koska se ei enää sopinutkaan minulle. Mieheni oli siis tietoinen ettei meillä ole ehkäisyä. Parisuhde oli tuolloin jo vähän "repaleinen", niin kuin monessa pienlapsiperheessä tuppaa olemaan. Tulin raskaaksi, mutta sain viikolla 8 keskenmenon. Mieheni oli tuona päivänä lähdössä harrastustensa pariin, ja tosissaan lähti vaikka olin hetkeä aiemmin vetänyt alkion vessanpöntöstä alas. Jäin yksin, kahden pienen lapsen kanssa kotiin surkuttelemaan keskenmenoani, mieheltäni en tuolloin saanut minkäänlaista tukea. Jopa hyvä ystäväni olisi ollut valmis tulemaan tuekseni kotiimme, mutta kieltäydyin, koska se ei ollut hänen velvollisuutensa. Jatkuu..