Meidän tyttö on nyt viisi vuotta ja lasten elokuvien katsominen on tytölle vaikeaa ku monet elokuvat itketävät häntä. Olis kiva joskus kattoa jotain oikein elokuvaa mutten halua tyttöä itkettääkään. Onko kellään kokemusta ja miten olette tilanteen ratkaissu? Mä yritän aina valita sellasen elokuvan minkä itte tiedän mutta tyttö on siis todella herkkä ja pääsee minutkin välillä yllättämään. Tälläsis tilanteis olen ottanut tiukasti kainaloon ja rauhoitellu ja ns"pakottanut" katsomaan loppuun ja luvannut että siinä käy varmasti hyvin. Ja niinku noissa aina käykin. Oon siksi kannustanu katsomaan loppuun ettei jäisi suru puseroon ja mietteisiin kuinka kellekkin sitten kävi... vähä tuntuu hölmöltäki tuo titinallen kattominen että eikö olisi mitään muuta. Olis kiva joskus pitää sellasia koko perheen leffa iltoja mutta eihän sitä tohdi. Kohtalotovereita? On muutes tyttö äitiinsä tullu. Varsinki musiikki elokuvassa saa tunteet pintaan. Titanik on mulle esim. ilman ääniä ihan tajuttoman puuduttavaa katteltavaa mutta sitten ku on äänet päällä niin johan on koko paita kyyneleistä märkänä.
