Tulikohan edes oikeaan kategoriaan? Samapa tuo, johonkin on päästävä purkamaan oloa, kun kaikki vähättelevät eivätkä ota tosissaan. Poikani on yt reilut 10kk ja ystävälläni poikaani muutaman päivän vanhempi poika. Ystävän poika oppi nopeasti eri asioita, kuten konttaamisen, kiinteiden syönnin ja hampaitakin sai jo aika pienenä. Minun poikani taas puskee vasta toista hammastaan ja liikkeelle lähtö oli hidasta ja varovaista. Nyt ystäväni koko ajan vertailee poikiamme ja pitää tietty omaa lastaan "nerona", kun on parempi kaikessa. Tiedän! Lapset kehityvät eritahtia, mutta jos yritänkin jollain tavalla kertoa positiivisia asioita, kuten, että poikamme ei ole nirso eikä ole sairastellut (mitä taas ystäväni poika on hyvin paljon), niin vastaus on heti "Äläpä sano, ei mene kauan, niin se on sairaana". Olen siis epäonnistunut ja itsetunto ollut jo teini-iästä saakka nollissa. En tahtoisi laittaa välejä poikki, koska hän on ainoa ystäväni enkä kestä jäädä yksin. Muuten ihan tosissani tulen hulluksi