joskus silloin, kun olin nuori, villi mutten vapaa, oltiin kaveriporukalla tutustumassa hangon luontoon. viiden minuutin mettäpatikoinnin jälkeen mie muistin jättäneeni tupakit autoon, ja läksin yksinäni niitä hakemaan. muu porukka jatkoi matkaansa ja sovittiin tällit ensimmäisellä nuotiopaikalla. autolla muistin jättäneeni auton avaimet silloselle ukolle, joka siis tallusteli muun poppoon mukana jo kaukana. vaan NOU HÄTÄ, mie olin jättäny kuskin ikkunan rakoselleen ja tupakit köllötteli siinä penkillä, joten hennot orankikädet omaavana aattelin TIETYSTI vaan tunkea käden ikkunaraosta sissään ja kaivaa röökit taikka avaa ovi. vaan niinhän siinä sit tietysti kävi että mie jäin kädestäni jumiin, ja mitä enemmän kiskoin, sitä vähemmän sain kättäni enää pihalle. pari minuuttia painittuani autonikkunan kanssa, päätin jo soittaa apua, mutta heilauttaessani veskaani pään yli saadakseni kaivettua vasurilla sieltä kännykän, onnistuin tiputtamaan koko käsikässärän maahan. ja ehä mie enää siihenkää ylettäny! pienimuotonen paniikki alkoi iskeä, ja aloin toivoa että paikalle eksyisi auttavia käsiä. mutta vihdoin paikalle tullessa porukkaa, en mie enää kehannutkaan pyytää apua, joten yritin sulautua vain maisemaan ja vihellellä siinä, ikäänkuin se oisi maailman normaalin asia roikkua auton kyljessä käsi puristuneena kuskin ikkunan väliin. meni toistakymmentä minuuttia ennenkö seurua rupesi ihmettelemään mun puuttumistani, ja läksivät sitten etsimään. sieltähän nuo mut löysivät, ja ainakin muitten illan naurut oli pelastettu, mie häpesin varmaan viikon tapauksesta:D