Siirrettiin poika noin 1-vuotiaana pinnasängystä tavalliseen sänkyyn, kun rupes kiipeilemään vaarallisen näkösesti pois sängystä, sitä ennen nukahti aina itsekseen kun luettiin iltasatu ja jätettiin pinnasänkyyn leikkimään. Joskus leikki siellä tunninkin yksinään ennen kuin nukahti. Nyt sitten kiipeää aina tilaisuuden tullen pois sängystä ja haluaa leikkimään. Jos yritämme olla vieressä nukuttamassa, poika kiusaa kaikilla mahdollisilla tavoilla: repii naamasta ja hiuksista, potkii, nipistää, puree... Jos istumme sängyn vieressä, poika pelleilee, leikkii ja haluaa välillä syliin. Tätä jatkuu loputtomiin. Jos menemme pois huoneesta, hän lähtee heti sängystä ja tulee joko luo tai jää huoneeseen leikkimään leluillaan. Olemme yrittäneet sitä unikoulua, jossa kannetaan aina takaisin sänkyyn, mutta hämmennystä tuottaa se, jos poika jääkin vain leikkimään huoneeseen. Mitä silloin pitää tehdä? Entä sitten jos jää sänkyyn, mutta itkee hädissään, annetaanko silloin huutaa vai mitä tehdään? Kärsivällisyyttä riittäisi, mutta tekniikka on hukassa. Tuntuu että kaikkien muiden lapset haluavat vain, että äiti tai isä on vieressä nukuttamassa, mutta meillä poika haluaa vain leikkimään.